Jotkut vihaavat sitä, toiset rakastavat. Joillekin se on hyvin julma vuodenaika. Se on täynnä vahvoja ääniä, värejä ja hajuja. Se hyökkää päälle joka nurkan takaa. Se alleviivaa ja korostaa erillisyyden tunnetta ja yksinäisyyttä. Se on varsinainen traumasesonki: joulu.

Lapsena mielestäni rakastin joulua, tai ainakin joulupukkia ja lahjoja. Kuusi, koristelut ja herkutkin olivat kivoja. Kuitenkin mitä vanhemmaksi kasvoin, niin kasvoivat oireenikin. Jossain kohtaa huomasin että joka joulu tulin kipeäksi. Ensimmäisten jouluisten tuoksujen kantautuessa nenääni minulta katosi hajuaisti ja sitä kautta myös makuaisti. Kuumekin saattoi nousta ja sahata edestakaisin. Vasta uudenvuoden tienoilla tai sen jälkeen helpotti. Aloin inhota joulua.

Aikuisena, kun olin terapiassa ja katkaissut yhteyden pahantekijöihini (jotka sattuivat olemaan myös perheeni), sai joulu aivan uudenlaisen aseman inhokkivuodenaikanani. Vaikka olin harvoin fyysisesti täysin yksin, koin silti suurta yksinäisyyttä. Tuntui kuin olisin ollut lapsi pakkasessa seisomassa huurteisen lasin takana, katsoen ja tutkien onnellisia perheitä sisällä lämpimässä.  Jokainen iloa ja onnellisuutta hehkuva päivitys Facebookissa tuntui tikarilta. Terapiakin oli tauolla pahimpana aikana.

Pikkuhiljaa vuosien karttuessa aloin kuitenkin oppimaan keinoja suojatakseni itseäni myös jouluna. En ole tullut kipeäksi tai menettänyt mitään aisteistani moneen vuoteen. Omien lapsieni myötä olen kehitellyt omia jouluperinteitä, jonka kautta olen pikkuhiljaa tuonut traumaosiani nykyhetkeen. Opin taas pitämään joulusta. Saan antaa lapsilleni turvallisen, lämpimän, ihmeellisen ja onnellisen Joulun. Saan sellaisen myös itse. Korjaavia kokemuksia.

Yksi tälläisistä nykyhetkeen sitovista perinteistämme on jokavuotinen kuusenkoristeen metsästys, joka jollain tavoin symboloisi kulunutta vuotta tai jotakin tärkeää hetkeä siinä. Teemme sen aina yhdessä koko perheen voimin. Kuusen koristelussa olen varannut nämä koristeet aina itselleni ripustettavaksi. Käymme osieni kanssa yhdessä läpi jokaisen ja muistelemme mitä koristeet edustavat. Näin muistot siirtyvät hiljalleen kaikkien osien tietoisuuteen. Tieto siitä että trauma-aika on kaukana takanapäin vahvistuu.

Inhoan joulukiirettä ja happamia ihmisiä ostoskeskuksissa, jotka hamuavat tavaraa niin kuin se maailmasta loppuisi huomenna. Tykkään tehdä käsilläni juttuja ja yritänkin tehdä joululahjat mahdollisimman pitkälle itse, lasten leluja lukuun ottamatta. Tekemiseen uppoutuminen tuottaa mielihyvää ja säästää henkistä energiaa.

Niille, joille joulun aika on vielä vaikeaa, haluan toivottaa paljon voimia. Ajan ja terapian myötä sekin helpottaa! Joulua ei tarvitse viettää jos siltä ei tunnu. Käytä se aika vaikka “hyggeilyyn”. Se voi olla mitä vain mistä tulee hyvä ja turvallinen olo. Tee itsellesi ihana lämmin pesä johon kömpiä vaikka hyvän kirjan kanssa. Kuuntele musiikkia ja tutkiskele lepattavaa kynttilän liekkiä. Katso luonto-ohjelmia. Syö suklaata ja juo muutama lasi hyvää viiniä. Askartele tai touhuile. Vedä pieruverkkarit korviin, äläkä tee mitään. Vietä se ikään kuin talvihorroksessa voimia keräten.

Nyt on lupa!
Sinä et ole yksin.

-Carita K.-

blogi-carita