Dissosiaatio-oireisiin kuuluu usein kivuntunnon puutteellisuus tai selittämättömät krooniset kivut, joista molemmista itselläni on kokemusta. Oma historiani kroonisen kivun kanssa alkoi vuonna 2012, kun hyppäsin neljännen kerroksen parveekkeelta saaden laajat murtumat lannerankaan, lantioon ja jalkoihin. Lantion alue jäi kipuilevaksi ja luutumisen myötä hermojuuriaukot ahtautuivat aiheuttaen allodyniaa. Vasemmassa jalassa siis pienikin kosketus tuntuu kipuna. Ennen onnettomuutta minun oli vaikea tuntea kipua, lapsena käytin murtunutta kättä sujuvasti koulutehtäviin.

Dissosiaatio aiheuttaa kipua, mutta myös kipu dissosiaatiota. Dissosiaatiohan on psyykkinen puolustuskeino, jonka avulla ihminen erottaa tietyn psyykkisen toiminnon muista. Monelle kipupotilaalle ovat tuttuja tilanteet, joissa kohtauksen yllättäessä ikäänkuin poistuu paikalta henkisesti. Tuntuu kuin kulkisi sumussa, eivätkä ympäristön asiat jää samalla lailla mieleen kuin normaalisti.  Yleensä kyseessä on normaali reaktio, mutta dissosiaatio voi kehittyä ongelmaksi ja haitata arkipäiväistä elämää.

Onneksi monelle kipupotilaalle ehdotetaan nykyään jossain vaiheessa hoitoa psykiatrin konsultaatiota. Kyse ei ole siitä, ettei potilaan kipuja uskottaisi tai hänen väitettäisiin keksivän ne. Krooninen kipu vaikuttaa aina jollain tavalla ihmisen psyykeeseen ja reaktio on hyvin ymmärrettävä.  Oli kipu sitten dissosiaation seurausta tai päinvastoin, tärkeintä on että oireisiin saa oikeanlaista apua. Kipua voidaan hoitaa samoin kuin dissosiaatiotakin. Psyykkisiin ongelmiin liittyy edelleen stigmoja, mutta mitä jos antaisit toisten ajatella mitä haluavat ja ajattelisit vain itseäsi? Tärkeintä on, että sinä voit paremmin.

by Irene, yksi kirjan kirjoittajista

Irene_profiili_pienempi