Kirjoitan tätä ensimmäistä postaustani Helsinki Pride viikon humussa. Koko kaupunki tuntuu olevan karnevaalihenkeä täynnä ja tänään oli marssi. Leikittelen mielessäni ajatuksella, että voisikohan jo kymmenen vuoden päästä olla mielenterveysmarssi, missä kuljettaisiin ylpeänä ja yhteishenkeä juhlien? Siitä vielä kymmenen vuotta eteenpäin niin marssia sponsoroisi eri hoitoklinikat ja terapiakeskukset ja tietysti vakuutuslaitokset! Onhan mielen hoitaminen aina paras vakuutus kelle tahansa, työnantajille ainakin. Mitä tämmöisen asenneilmapiirin muutos vaatisi?

Tämä on siis ensimmäinen blogipostaukseni, jollei aiempaa matkabloggausta lasketa mukaan. Matkustaminen ja kulkurin elämä on minulle luontaista. Yhteistyöproggikset tulevat seuraavana listalla. Minulle oli hyvin luonnollista aloittaa tyhjästä tämä kirjaproggiksemme ja uskoa siihen ilman ”varsinaista” konseptia tai rahoitusta. Yhteistyössä on valtava voima ja tuki. Sen myötä kuka tahansa voi löytää itsestään piileviä voimavaroja ja ottaa ne käyttöön. Meidän porukassamme esimerkiksi unohdettua ammattitaitoa (hmm…nyt on paljastunut, että tein aiemminkin näitä mediahommia) tai eheytymistä (nyt uskallan puhua näistä asioista julkisesti ja saan siitä voimaa).

Lupasimme kirjassa, että sivuiltamme saa tietoa ja tukea luovien yhteistyöhankkeiden toteuttamiseen. Teen parhaimpani, jotta pystyn jakamaan sitä näiden postauksieni kautta. Kuulin tänään huimasta proggiksesta, minkä Turun kaupunki oli tarjonnut: keski-ikäiset tekevät Hair-musikaalin ja sen työstämiseen käytetään kolme vuotta. Sinä aikana kaikilla on mahdollisuus oppia näyttelemistä, tanssia ja laulua ammattilaisilta! Voitte arvata millainen kokonaisvaltainen matka itseen tämä oli ja millaisia voimavaroja siitä sai elämän muovaamiseen luovemmaksi ja hauskemmaksi. Mieti millainen huima matka tämä olisi traumatisoitumisesta kärsiville, jos joku taho tämmöisen keksisi laittaa pystyyn?

Marsseja ja musikaaleja…ei kaiken yhteistyön tarvitse olla näin suureellista tietenkään. Haaveilen myös loma- ja eheytymispaikasta traumatisoituneille Andalucian auringossa. Tämän olen itse valmis toteuttamaan. Mielestäni se ei ole suureellinen suunnitelma. Olen luuhannut paljon siellä ja tiedän kuinka ihanaa vuoriston rauha on lammaslaumojen ja villiyrttien keskellä.

Millaisia muita yhteistyöhankkeita voisi olla? Kuulisin mielelläni ajatuksianne kommenttikentässä, facebookissa tai privana. Olen varma, että ulkoapäin automaattisesti langetettava luuserin leima mielenterveysasiakkaille vielä poistuu, hoitokäytännöt muuttuvat ja on helpompi puhua omasta traumataustastaan julkisesti! Sitä odotellessa voimme kirjoittaa lisää kirjoja, tehdä videoita, biisejä, jakaa vertaistukea…

Elän ja olen Helsingissä. Nyt alkoi kesälomani ja rentoutumisen ohella haluan kokeilla tätä bloggaamista ja myös alkaa vihdoin päivittää instatiliämme. Oma luovuus on hieman hukassa rankan työputken jälkeen. Olkaa kärsivällisiä, kyllä nämä postaukset muuttuvat paremmiksi ajan myötä. Kutsun kaikkia lukijoitamme mukaan keskustelemaan sekä myös jakamaan tekstejä, kuvia ja videoita sivuillamme. Julkaisemme niitä mielellään. Toivottavasti julkaisijoita löytyy sekä traumatisoituneista että terapeuteista! Yhteistyöllä se kaikki sujuu…

by Seija, yksi kirjan kirjoittajista

Seija_profiiili_pienempi

 

Samankaltaisia postauksia