Viime viikonlopun traumakonferenssi Bernissä on pyörinyt ainakin tämän dissosiaatioprojektilaisen mielessä koko viikon. Minä; minun traumani, likaiset kenkäni ja särkynyt sydämeni. Ammattilaiset; naiset jakkupuvuissaan, miehet joita tituleerataan hienoilla nimillä.
Vaikka pelkäsin, uskalsin. Ryhmämme piti esitelmän, jonka aikana itkettiin ja naurettiin. Saimme kuulla traumaeksperttien suusta, että nimenomaan meidän pitäisi kouluttaa ammattilaisia siitä, millaista toimiva terapia on. Mehän sen trauman kokeneina ja usein myös mielenterveyssysteemin potkimina tiedämme, mikä toimii ja mikä ei. Arvokasta palautetta oli, että meidän ryhmämme ja kirjamme antaa traumatyön ammattilaisille toivoa. Trauma on parannettavissa!
Kuiskauksina kokemusasiantuntija saa toisinaan kuulla ammattilaiselta, että minä kyllä oikeasti olen itsekin tuollainen kuin sinä. Tohtori ja disso, johtaja ja traumapää, kaikki samassa paketissa. Näitä kuiskauksia saimme kuulla Bernissäkin. Olisi upeaa, jos yhteiskuntamme ilmapiiri vielä joku päivä sallisi kaikkien suurten gurujen olla julkisesti traumankantajia, ilman häpeää.
Samoin kykenimme luomaan terapeuteille uskoa siihen, että vertaistoiminta kannattaa. Dissosiaatioihmiset eivät ole mitään käveleviä katastrofeja, jotka tuhoavat vertaisensa alta aikayksikön. Päinvastoin – vain trauman kokenut voi todella ymmärtää toista kaltaistaan ja antaa kipeimmille kokemuksille sanat ja kanssakokijan. Et ole yksin, en ole yksin. Minä tiedän, miltä sinusta tuntuu. Et ole ainoa, et ole vääränlainen, etkä todellakaan vain kuvitellut kaikkea.
Edellisen jälkeen on helppo kertoa, että minulle konferenssin parasta antia oli tavata kirjaprojektiporukkamme. Viikonloppuun mahtui mielettömästi naurua, kiusoittelua, dissosiaatiovitsejä ja yhdessä koettua hellyyttä. Lapsiosat muistettiin ja heitä hemmoteltiin. Olimme yhdessä outoja ja siksi ihan normaaleja. Ei tarvinnut olla vähemmän eikä enemmän traumatisoitunut kuin oikeasti on. Sellaiset kokemukset ovat harvinaisia, kuten dissoihmiset tietävät.
Ps. Kuvassa Berniläisen suklaakaupan ikkuna. Tasapainoinen ruokavalio tarkoittaa sitä, että on herkkuja molemmissa käsissä. Suklaa on erittäin (mielen)terveellistä.
Kirjoittanut, Kaisa Klapuri
yksi Viisi Naista, Sata Elämää -kirjan kirjoittajista
Viimeisimmät kommentit