Olen omalla traumamatkallani tullut kohtaan, jossa olen joutunut kohtaamaan pahuuden itsessäni. Lempeästä ulkokuorestani huolimatta olen osannut olla myös julma ja asiaton. Loukannut toista kylmyydelläni ja ikävillä lyövillä sanoilla. Olen hyvin kiitollinen siitä, että havahduin tilanteeseen sekä käytökseeni ja pystyin alkamaan pohtimaan syitä toimintaani. Se tarkoitti pysähtymistä ja itsen syvää tutkiskelua.
Olin järkyttynyt, kuinka pahasti olin laiminlyönyt itseni ja omat tarpeeni. Levon sijasta olin suorittanut vapaa-ajallanikin. Vähätellyt omia tarpeitani, kuormittuen yhä enemmän ja enemmän. Väsyneenä suustani tulivat helpommin kylmät ja loukkaavat sanat. Olin tyrmistynyt käytöksestäni. Tilanteen havaitseminen tarkoitti kuitenkin myös sitä, että voin toimia toisin.
Tärkeää oli huomata, että olin toiminut väärin. Pystyin ottamaan vastuun käytöksestäni ja järjestin tapaamisen, jossa istuimme alas puhumaan tapahtuneesta. Siitä huolimatta, vaikka se oli pelottavaa ja häpeältäni olisin halunnut mieluiten kaivaa itselleni kuopan ja ropsia itse mullat vielä päälle. Kuitenkin hetki oli merkityksellinen sekä minulle että loukkaamalleni osapuolelle. Vilpittömällä anteeksipyytämisellä saimme katkenneen yhteyden takaisin. Siitä seurasi rauhallisuus ja hyvin lämmin ilmapiiri.
Olisin voinut unohtaa ja vähätellä käytöstäni. Luulen, että esimerkiksi työyhteisöissä päädytään liian usein tällaiseen toimintaan. Perustellaan jollakin syyllä haitallinen käytös sekä itselle että sille, jota on loukattu. Se on kuitenkin tuhoisaa yksilölle itselleen, sille jota loukattiin sekä koko työyhteisölle. Näennäisesti jatketaan toimia, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Railo on kuitenkin syntynyt. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän ilmapiiri myrkyttyy. Käsittelemätön asia ei ole kadonnut, vaikka siitä ei puhuta.Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeampi alkuperäistä haavaa on hoitaa. On tärkeää havaita ikävä käytös itseltään jo alkumetreillä muiden syyttelyn sijasta.
Mitä voi tehdä tilanteen korjaamiseksi, jos vahinko on päässyt jo tapahtumaan? Pyydä anteeksi. Tee se vilpittömästi. Että voi pyytää vilpittömästi anteeksi, tarkoittaa se omien haavojen huomaamista ja toimenpiteitä oman käyttäytymisenmuuttamiseksi. Silloin kun anteeksipyyntö ei ole aito ja se ei muuta myrkyttynyttä tilannetta.
Oletko törmännyt tilanteeseen, jossa toinen henkilö pyytää anteeksi naureskellen, vähätellen tekoaan? Oletko ollut tilanteessa, jossa uhriutunutihminen pyytää anteeksi sitä todella tarkoittamatta ja vuolaasti anteeksipyydeltyäänjatkaa vahingollista käytöstään. Entä, kun anteeksipyyntö tapahtuu pakotetusti yhteisen edun nimissä?
Mikään näistä ei ole aitoa ja siten ei myöskään korjaa tilannetta. Entä kun sammakoita suustaan päästellyt ihminen ei edes tunnista tehneensä mitään rikkovaa?
Silloin kun anteeksipyyntö ei ole aito ja toista loukannut ihminen ei ole käsitellyt haavaa itsessään, joka aiheutti loukkaavan käytöksen, rikkova käytös tulee toistumaan. Muutosta ei ole mahdollista tapahtua, jos jättää käsittelemättä omaan käytökseen johtaneet syyt. Niitä voi olla monia. On tärkeää tunnistaa ja hoitaa haavat itsessään, että voi olla turvallinen ihminen muille.
Vilpitön anteeksipyytäminen ei ole suinkaan mitenkään helppoa. Se on pelottavaa. On pelottavaa myöntää itselle ja muille, että teki väärin. Näyttää muille epätäydellinen itsensä. Monet asiat muuttuvat, kun voimme astua epämukavuusalueellemme ja alamme käsitellä omia toimintataipumuksiamme. Havaita itsessä haavat, jotka rajoittavat elämää ja ihmissuhteita. Muutos on mahdollinen, mutta se ei ole helppoa.
Kukaan meistä ei ole vastuussa toisen ihmisen käytöksestä.
Olemme kuitenkin vastuussa omasta käyttäytymisestämme.
Voimme tehdä elämästämme kauniin ja merkityksellisen, kun pystymme havainnoimaan itseämme ja ymmärtämään käytöksemme perimmäiset syyt. Silloin alamme myös huomata toisen ihmisen aivan eri tavalla. Huomata ehkä sen haavan, joka on hänellä vielä käsittelemättä. Voimme tuntea empatiaa ja rikkomisen sijasta valita toisin.
Satu Martikainen on traumaselviytyjä ja äiti. Entinen suljetun osaston ongelmatapaus, joka oikeanlaisen hoidon myötä palasi takaisin työelämään.
Työnsä lisäksi hän opiskelee ja valmistuu 2019 ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi.
Viimeisimmät kommentit