Artikkeleita traumasta ja dissosiaatiosta

 Julkaisemme pitempiä artikkeleita täällä joko omana sivuna tai PDF muodossa. Sarjamme ensimmäinen artikkeli MATKALLA TERAPIAAN – 13 TARINAA käsittelee traumatisoituneiden terapiaan pääsyn vaikeutta.

 TRAUMASTA VOI TOIPUA – Kaksi selviytymistarinaa on Satu Martikaisen tarina oikeanlaisen hoidon saamisen vaikeudesta

 Kolmas artikkelimme Lahkosta kuoleman porteille – siitä alkoi eheytymiseni on taiteilija ja traumaselviytyjä Adwoan tarina vallan väärinkäytön uhriksi joutumisesta. Siitä, kun hänet hylättiin Jehovan todistajien perheestä raiskauksien vuoksi ja siitä kun hän päätyi voodoo – seremonian uhriksi Nigeriaan ja lopulta lähti purkamaan traumatisoitumistaan taiteen ja terapian avulla.

 Voit tarjota meille artikkeleita julkaistavaksi. 

 

ARTIKKELIT:

LAHKOSTA KUOLEMAN PORTEILLE – SIITÄ ALKOI EHEYTYMISENI

Traumaselviytyjä ja taiteilija “Adwoa” eli nuorena Jehovan todistajien perheessä, koki raiskauksia ja todisteiden vääristelyä ja lopulta perheen hylkäämisen.

Adwoa lähti maailmalle ja koki olevansa täysin yksin! Hän haki töitä Euroopasta, mutta päätyi lopulta nigerialaisen voodoo-seremonian uhriksi Afrikassa. Hän melkein kuoli rituaalissa, mutta selvisi siitä kuitenkin vahvasti uudelleen traumatisoituneena.

Adwoa on kuvataiteilija ja taide on ollut hänelle yksi tärkeimmistä keinoista purkaa traumakokemuksia. Artikkelissa on upeita maalauksia, jotka kuvaavat mm. Jehovan todistajien komiteaa, yksinäisyyttä, voodoo-seremoniaa sekä lääkäreiden suhtautumista häneen.

Oikean lääkityksen löytäminen on ollut haastavaa: “Olen taistellut julkisen puolen lääkärien kanssa vuosia lääkkeistä, jotka eivät sovi minulle. Lääkärit eivät usko, että olen erittäin herkkä psykoosi-, SSRI- sekä SNRI-lääkkeille ja että ne lisäävät dissosiaatiota ja tukahduttavat luovuuden.”

Traumaterapia on auttanut häntä eteen päin, samoin kuin äitiys, joka antoi lopullisen alkusysäyksen halulle parantua.

Kiitos Adwoalle, että hän halusi jakaa traumatarinansa!
Vallan väärinkäyttö ja ihmisten kykenemättömyys kohdata pahuutta aiheuttaa sen, että pahuuden kierre jatkuu. Uhriksi valitaan lapsi, joka kykenee rakastamaan sairaita aikuisia, mutta joutuu hylkäämään itsensä.

Tie sitä kohden, että ymmärtää olevansa traumatisoitunut ja avun tarpeessa on pitkä. Kaikki kunnioitus Adwoalle ja muille traumaselviytyjille, jotka omalla voimallaan näyttävät muille, mitä rehellisyys tarkoittaa.

TRAUMASTA VOI TOIPUA – KAKSI SELVIYTYMISTARINAA

Satu Martikainen on traumaselviytyjä ja äiti. Entinen suljetun osaston ongelmatapaus, joka oikeanlaisen hoidon myötä palasi takaisin työelämään. Työnsä lisäksi hän opiskelee ja valmistuu 2019 ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi.

Satu kertoo vakavasta varhaisesta traumatisoitumisesta, jota virheellisesti hoidettiin 11 vuotta psykoosisairautena ja persoonallisuushäiriöinä. Traumaterapialla oli iso merkitys, kun Satu vihdoin sai oman aktiivisuutensa ansiosta oikeanlaista hoitoa. Kyseessä olikin dissosiatiivinen identiteettihäiriö, johon psykoosilääkitys ei auta. 

“Tarinani kertominen on myös ollut toivoa antavaa. Traumasta voi toipua. Olin ollut vuosia uhriutumisen kierteessä. Terapiani myötä olen ymmärtänyt, että muutoksen täytyykin tapahtua minussa. En ollut tunnistanut muuttumisen tarvetta itsessäni. Olin odottanut, että muut muuttuvat. Ilman terapiaani muutos ei olisi mahdollinen. Tällä matkallani olen pystynyt löytämään säälin ja lämmön itseäni kohtaan. Se auttaa minua toipumisessani.”

 

MATKALLA TERAPIAAN – 13 TARINAA

Olemme keränneet tarinoita terapiaan pääsystä. Kaikilla kirjoittajilla on traumatausta. Keräsimme tekstejä alkuvuodesta 2018 avoimen Facebook-ilmoituksen avulla. Useiden tutkimusten ja potilaskokemusten mukaan psykoterapia on tehokas apu mielenterveysongelmiin ja traumoihin. Kuitenkin sekä lähetteen että rahoituksen saaminen terapiaan on Suomessa vaikeaa. Potilas putoaa helposti välitilaan, jossa hän on joko liian terve (”ei tarvitse” terapiaa) tai liian sairas (”ei hyödy” terapiasta, ei mahdollisuuksia toipua työkykyiseksi).

Kun ”liian terveeltä” evätään terapia, mutta traumamuistot puskevat päälle, vointi voi huonontua hyvinkin nopeasti eikä työkyvyttömyyteen tai muuhun totaalihajoamiseen ole pitkä matka. Kun taas potilasta pidetään liian sairaana terapiaan, ei mahdollisuuksia toipumiseen koskaan ole annettukaan, ja työkyvyttömyystilastot säilyvät yhtä lohduttomina kuin tähänkin asti. Ihmisen hyvinvoinnilla ei myöskään Kelan silmissä ole itseisarvoa, vaan terapiaan pääsevät vain ne, joilla on edellytyksiä toipua tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Työkyvyttömyyseläkeläinen ei niin ollen terapiaan pääse.

Psykoterapiaan liittyvä yleinen ongelma on myös, että rahoitus loppuu paljon ennen terapian tarpeen loppumista. Vaikeisiin lapsuuden traumoihin ja dissosiaativisiin häiriöihin kuuluu, että terapiaa tarvitaan useampi kerta viikossa useiden vuosien ajan. Ei ole harvinaista, että vaativa traumaterapia kestää kymmenenkin vuotta. Kela taas korvaa psykoterapiaa joitain poikkeuksia lukuun ottamatta korkeintaan kolmen vuoden ajan. Terapia myönnetään vuodeksi kerrallaan, mikä aiheuttaa usein epävarmuutta ja horjuttaa pysyvyyden ja turvan tunnetta.

Onneksi terapiatarinoita on myös positiivisia. Osa terapiaa hakeneista on saanut sitä kohtuullisen helposti. Moni terapiaan päässyt kokee saaneensa elämänsä takaisin ja on kyennyt esimerkiksi palaamaan työelämään. Toivomme lisää tällaisia kokemuksia.

Yhteisöstämme sanottua: INHIMILLINEN KÄSITTELYOTE

"Tuntuu, että fb sivulla ja blogissa on sellainen hyvä fiilis. Jotenkin sellainen rakastava, rakentava, lempeä, ehkä myötätuntoinen. Vaikka puhutaan vaikeista, ikävistä, kamalistakin jutuista, voi siinä olla joku sellainen hyvä fiilis ympärillä, enkä nyt meinaa jotain väkisin väännettyä asioiden vääntämistä aina positiivisiksi. Tämä on ihan muuta, joku sellanen inhimillinen käsittelyote noihin asioihin, että ne saa olla, niistä puhumista ei tarvitse pelätä." -M-

OTA YHTEYTTÄ! 
yhteys@dissociation.fi