Pidempiä artikkeleita traumasta ja dissosiaatiosta

TRE®:n käyttö dissosiatiivisen HÄIRIÖN integraation tukena

TRE® on harjoitesarja, jolla pyritään käynnistämään kehossa neurogeeninen (eli hermostoperäinen) tärinä, joka on kehon alkukantainen palautumismekanismi. TRE®-harjoitus on jokaisella omanlaisensa, eikä sitä kannata vertailla kenenkään kanssa. Joku tärisee vähän, joku paljon, joku itkee, toinen huutaa ja kolmas nauraa. Yksi pysyy paikallaan vähän täristen, toinen hyppii paikallaan koko harjoittelun ajan. Joku etenee elämäänsä voimakkaiden mielikuvien avulla aina kohdusta syntymän kautta nykyhetkeen, toinen alkaa käydä elämäänsä läpi takaperin, kolmas työstää arjen haastekohtia jne. Pääasiassa juuri mikään, mitä TRE®-harjoituksen aikana tapahtuu tai on tapahtumatta, ei ole oikein tai väärin. Jokaisen keho tietää, mikä on sille siinä hetkessä sopivaa. Tämä saattaa kuulostaa kontrolloimattomalta, muttei se lopulta ole sitä, kunhan pääsee kokemaan tilanteen paikan päällä. Kaikki reaktiotavat ovat yhtä oikein.

TRE®-harjoittelun alkuvaihe tuottaa monille pääasiassa mielihyvää ja rentoutta ja asioiden työstäminen alkaa myöhemmin. Minulla lähtivät työstymään nopeasti elämäni hankalat kokemukset nykyhetkestä taaksepäin. Taisi olla toinen harjoittelukerta, kun pakenin TRE®:n aikana henkeni kaupalla jotain pelottavaa. Mutta samaan aikaan se ei ollutkaan pelottavaa! TRE®:n viehätys ja apu on ollut siinä, että vaikka tietoisuuteen nousee vanhoja tapahtumia ja tunteita, ne eivät ole olleet yhtä voimakkaita kuin tapahtumahetkellä ja asioita on pystynyt tarkastelemaan samaan aikaan ulkopuolelta, samalla kuitenkin kokien ja sanoittaen tapahtumaa itselleen ja ohjaajalle.

Ohjaaja saattoi tarvittaessa muistuttaa, että pidä silmiä auki ja hengitä. Ohjaaja tarjosi turvaa, kosketusta ja lohdutusta, jota ei ole tapahtuman alkuperäisellä hetkellä ollut saatavilla. Nuo hetket ovat olleet äärettömän korjaavia. Olen viimein saanut reagoida, kuten impulssit ovat ajaneet tekemään. Asiat ovat olleet liian pelottavia tietoisesti tehden psykoterapiassa tai psykofyysisessä fysioterapiassa. TRE® on antanut minulle mahdollisuuden tiettyyn kontrolloimattomuuteen ja se on vapauttanut paljon. Itsesäätely mahdollistaa sen, että pystyn katkaisemaan tilanteen, jos tuntuu, että se käy ylivoimaiseksi.

LAHKOSTA KUOLEMAN PORTEILLE – SIITÄ ALKOI EHEYTYMISENI

Traumaselviytyjä ja taiteilija “Adwoa” eli nuorena Jehovan todistajien perheessä, koki raiskauksia ja todisteiden vääristelyä ja lopulta perheen hylkäämisen.

Adwoa lähti maailmalle ja koki olevansa täysin yksin! Hän haki töitä Euroopasta, mutta päätyi lopulta nigerialaisen voodoo-seremonian uhriksi Afrikassa. Hän melkein kuoli rituaalissa, mutta selvisi siitä kuitenkin vahvasti uudelleen traumatisoituneena.

Adwoa on kuvataiteilija ja taide on ollut hänelle yksi tärkeimmistä keinoista purkaa traumakokemuksia. Artikkelissa on upeita maalauksia, jotka kuvaavat mm. Jehovan todistajien komiteaa, yksinäisyyttä, voodoo-seremoniaa sekä lääkäreiden suhtautumista häneen.

TRAUMASTA VOI TOIPUA – KAKSI SELVIYTYMISTARINAA

Satu Martikainen on traumaselviytyjä ja äiti. Entinen suljetun osaston ongelmatapaus, joka oikeanlaisen hoidon myötä palasi takaisin työelämään. Työnsä lisäksi hän opiskelee ja valmistuu 2019 ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi.

Satu kertoo vakavasta varhaisesta traumatisoitumisesta, jota virheellisesti hoidettiin 11 vuotta psykoosisairautena ja persoonallisuushäiriöinä. Traumaterapialla oli iso merkitys, kun Satu vihdoin sai oman aktiivisuutensa ansiosta oikeanlaista hoitoa. Kyseessä olikin dissosiatiivinen identiteettihäiriö, johon psykoosilääkitys ei auta. 

“Tarinani kertominen on myös ollut toivoa antavaa. Traumasta voi toipua. Olin ollut vuosia uhriutumisen kierteessä. Terapiani myötä olen ymmärtänyt, että muutoksen täytyykin tapahtua minussa. En ollut tunnistanut muuttumisen tarvetta itsessäni. Olin odottanut, että muut muuttuvat. Ilman terapiaani muutos ei olisi mahdollinen. Tällä matkallani olen pystynyt löytämään säälin ja lämmön itseäni kohtaan. Se auttaa minua toipumisessani.”

MATKALLA TERAPIAAN – 13 TARINAA

Olemme keränneet tarinoita terapiaan pääsystä. Kaikilla kirjoittajilla on traumatausta. Keräsimme tekstejä alkuvuodesta 2018 avoimen Facebook-ilmoituksen avulla. Useiden tutkimusten ja potilaskokemusten mukaan psykoterapia on tehokas apu mielenterveysongelmiin ja traumoihin. Kuitenkin sekä lähetteen että rahoituksen saaminen terapiaan on Suomessa vaikeaa. Potilas putoaa helposti välitilaan, jossa hän on joko liian terve (”ei tarvitse” terapiaa) tai liian sairas (”ei hyödy” terapiasta, ei mahdollisuuksia toipua työkykyiseksi).

Kun ”liian terveeltä” evätään terapia, mutta traumamuistot puskevat päälle, vointi voi huonontua hyvinkin nopeasti eikä työkyvyttömyyteen tai muuhun totaalihajoamiseen ole pitkä matka. Kun taas potilasta pidetään liian sairaana terapiaan, ei mahdollisuuksia toipumiseen koskaan ole annettukaan, ja työkyvyttömyystilastot säilyvät yhtä lohduttomina kuin tähänkin asti. Ihmisen hyvinvoinnilla ei myöskään Kelan silmissä ole itseisarvoa, vaan terapiaan pääsevät vain ne, joilla on edellytyksiä toipua tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Työkyvyttömyyseläkeläinen ei niin ollen terapiaan pääse.

Psykoterapiaan liittyvä yleinen ongelma on myös, että rahoitus loppuu paljon ennen terapian tarpeen loppumista. Vaikeisiin lapsuuden traumoihin ja dissosiaativisiin häiriöihin kuuluu, että terapiaa tarvitaan useampi kerta viikossa useiden vuosien ajan. Ei ole harvinaista, että vaativa traumaterapia kestää kymmenenkin vuotta. Kela taas korvaa psykoterapiaa joitain poikkeuksia lukuun ottamatta korkeintaan kolmen vuoden ajan. Terapia myönnetään vuodeksi kerrallaan, mikä aiheuttaa usein epävarmuutta ja horjuttaa pysyvyyden ja turvan tunnetta.

Onneksi terapiatarinoita on myös positiivisia. Osa terapiaa hakeneista on saanut sitä kohtuullisen helposti. Moni terapiaan päässyt kokee saaneensa elämänsä takaisin ja on kyennyt esimerkiksi palaamaan työelämään. Toivomme lisää tällaisia kokemuksia.