HUOM! Tätä blogia ei päivitetä enää! Uudempia blogikirjoituksia voit lukea täältä: https://traumamatka.fi
Paha äiti ja sen ylisukupolvinen taakka
Suojelevan, pyyteettömästi rakastavan ja lapsensa hyväksyvän äidin myytti on vahva ja sen ylläpitämät ominaisuudet ovat edelleen äitiyteen ladattuja oletuksia, odotuksia ja ihanteita. Entä, kun äiti ei kykene tällaiseen äitiyteen. Oma äiti kohteli minua kaltoin niin...
Puhumattomuus on henkistä väkivaltaa
Kasvoin hiljaisuudessa, kasvoin hiljaisuuden vallitessa ja kasvoin hiljaisuuteen. Osaan arvostaa hiljaisuutta merkittävänä voimanlähteenä. Kuvittelen, että avaruudessa vallitsee hiljaisuus. Aina se ei kuitenkaan ole kaunista, eikä voimauttavaa, vaan myös...
Minun tarinani – kuinka psykiatria melkein tappoi minut
Jo kauan ennen oletettua sairastumistani ja lukuisia diagnoosi yrityksiä minä olin olemassa. Vaikka lapsena olinkin kova karkailemaan, seikkailemaan ja siinä tuhinassa kaikkea pientä onnettomuuttakin kävi, minä sain olla lapsi. Ilman mitään diagnooseja, ilman mitään...
Sievin 2019 trauma- ja dissoleirin kokemuksia
Saavut tuntemattomaan paikkaa, jossa on ihmisiä joita et tunne entuudestaan. Tiedät nimiä, tiedät minkä nimisiä tyyppejä siellä pitäisi olla. Esittäydyt muille, "olen Mona", olen iloinen, reipas, pystyvä enkä todellakaan näytä ulospäin, että pelkään ja...
Ulkopuolisuus ja osallisuuden puuttuva taito
Ulkopuolisuus on kokemus. Se voi olla pelkoa, vaistomaista toimintaa ja selviytymistä - olla kuulumatta ja sitoutumatta, halua pysyä piilossa eikä paljastua. Paljastua sellaiseksi kuin oikeasti on. Sellaiseksi, mitä uskoo olevansa. Sellaiseksi, millaiseksi on sanottu....
Itsemurhayritys on traumaattinen kokemus
Itsemurhayritys on ymmärrettävä traumaattiseksi kokemukseksi. Yksikin yritys on liikaa ja yksilön puheet itsemurhasta tulisi ottaa välittömästi vakavasti. Kun itsemurha-ajatuksia ja yrityksiä toistuvasti mitätöidään, vähätellään, jätetään hoitamatta ja purkamatta, on...
Mitä minun arkeni on ptsd-oireiden kanssa
Kotini on suljettu ulkopuolisilta. Mieleni ei kestä enää yhtään hyökkäystä kotiini. Ovikellon soidessa yllättäen, tai hälytysajoneuvon ääni ja valot, saavat minut paniikkitilaan ja valmistaudun puolustamaan kotiani ja henkeäni. Jopa puhelimen soidessa hätkähdän ja tunnen, kuinka sydän alkaa lyömään voimakkaasti valmistaen minua taisteluun. Mieleeni alkaa tulvimaan kohtaamisia psykiatrian hoitoyksiköissä. Kuinka minua raahataan, pakkolääkitään, ylilääkitään minulle järkyttävin […]
Minun selviytymistarinani
Lapsuus Tulen yksinhuoltajaperheestä. Vanhempani erosivat kun olin pieni, äiti jäi yksin huolehtimaan 13-vuotiasta siskostani ja 2-vuotiaasta isoveljestäni ja minusta, olin vuoden vanha. Minulle on kerrottu varhaislapsuudestani tosi vähän mitään, enkä siitä juurikaan mitään muista. Sen tiedän, että siskoni huolehti paljon minusta ja veljestäni, äitini ollessa töissä. Olen olettanut, että mitään ylimääräistä ei ollut, vaatteet äiti teki […]
Turvallisuus ja toipuminen
Minulla on ollut suuri kunnia osallistua muutamaan hyvin turvalliseen vertaistapaamiseen. Olen viettänyt liian kauan aikaa omien pelkojeni vallassa, estäen itseltäni turvallisen vertaisuuden mahdollisuuden, eristäytyen työni ulkopuolella, tehden niin paljon töitä, että kipu ja tarve toisen ihmisen kohtaamiseen poistuisi. Peläten. Ihminen on kuitenkin laumaeläin ja tarvitsee lähelleen toisia ihmisiä, oman laumansa, johon voi liittyä ja jossa […]
Itsehavainnoinnin ja anteeksi pyytämisen merkitys
Olen omalla traumamatkallani tullut kohtaan, jossa olen joutunut kohtaamaan pahuuden itsessäni. Lempeästä ulkokuorestani huolimatta olen osannut olla myös julma ja asiaton. Loukannut toista kylmyydelläni ja ikävillä lyövillä sanoilla. Olen hyvin kiitollinen siitä, että havahduin tilanteeseen sekä käytökseeni ja pystyin alkamaan pohtimaan syitä toimintaani. Se tarkoitti pysähtymistä ja itsen syvää tutkiskelua. Olin järkyttynyt, kuinka pahasti olin laiminlyönyt itseni ja omat tarpeeni. Levon […]
Pianolla on suuri tehtävä traumaattisen mieleni korjaamisessa
Itselleni musiikki, piano-musiikki on ollut mielen levon ja kauneuden avain. Sävelkorvalla soittelin jo alakoulussa. Kuuntelin klassista musiikkia kasetilta, yksi kasetti. Vivaldin neljä vuodenaikaa soi usein, korva kasettinauhurissa kiinni. Kasetti kului, nauha venyi, silti kauneus ei hävinnyt. Tarvitsin sitä kipeästi. Tuolloin mieleni lepäsi, levoton mieleni nautti ja pysähtyi maistelemaan musiikin eri sävyjä ja tunteita. Musiikin avulla […]
Kameran edessä
Lapsena särkynyt – Joskus on matkattava taaksepäin, päästäkseen eteenpäin.
Muistan hämärästi itseni lapsena hyvin ujoksi ja erityisen herkäksi. Olin tunteikas, epätavallisen tunteikas. Aistin jännittyneen ilmapiirin kotona, sekä vanhempieni mielialat. Kaltoinkohtelu ja vallankäyttö oli luonut minusta ”kiltin” ja tottelevaisen tyttären vanhemmilleni, toisin sanoen helpon alistettavan. Tämän herkän ja haaveilevan lapsen huulilla käväisi välillä hymyn häivä, kun ajattelin kauniita ajatuksia, jotka veivät minut kauaksi todellisuudesta, totuudesta. Rakastin kauniita asioita, mielikuvia, niitä […]
Taakkasiirtymä perheessä / osa 2
Edellisessä kirjoituksessa pohjustin ajatusta taakkasiirtymästä, traumoja aiheuttaneen lasisen lapsuuden kautta. Tässä syvennyn pohtimaan traumatisoituneen vanhemman kasvatusoppeja, joissa kysyn; voiko rikki oleva ihminen tarjota traumoista vapaata lapsuutta omalle jälkikasvulleen? Isovanhempamme eivät ehtineet huomioimaan lapsiaan, sillä heillä oli kädet täynnä töitä yhteiskunnan taholta tulleesta velvoitteesta uudelleenrakentaa sodan runtelema Suomi ja olla vaiti sodasta ja sen kauheuksista. Ilman […]
Ethän koske minuun – kokemuksia psykiatriselta ja sisäisiä toiveita luottamuksen rakentumisesta
Lepään sohvalla ja katson lempiohjelmaani, kunnes kuulen hälytysajoneuvon äänen ja näen vilkkuvat valot kerrostalon seinässä. Hetkessä olen täysin hereillä ja monella eri tasolla. Sydän hakkaa ja keho valmistautuu puolustautumaan. On oltava valmis, jos kotiini hyökätään. Jos ne tulevat minua syyllistämään ja tuomitsemaan. Tämä ääni, nämä valot kertovat hädästä, jota minulle ei sallita. Viesti puhelimessa. “Missä olet?” […]
Taakkasiirtymä perheessä / osa 1
Oman identiteetin löytäminen voi olla haastavaa traumaattisen lapsuuden eläneelle. Isovanhempiesi traumat ovat voineet siirtyä vanhempiesi kautta sinun kannettavaksesi. Perintönä siirretty trauma on siitä pirullinen kun et ole konkreettisesti sitä kokenut, et sitä osaa nimetä, etkä täten helposti poistaakaan. Da Capo-alusta uudelleen kirja, kertoo ihmisen eri kehitysvaiheista kliinisen psykologian näkökulmasta. 30 ikävuoden tietämillä ihminen havahtuu tarkastelemaan […]
Kasvupelkokipuja
”Äiti, jalkaa särkee. Kasvusärkyä! Kipusärkyä!”, itkee lapsi ties monennen kerran. Tytöstä kasvanut äiti hieroo, antaa lääkettä. ”Pian helpottaa”, lohduttaa lastaan. Mielessään miettii, että suurimmat kasvukivut ovat lapsella vielä edessä. Niin on tyttöäidilläkin. Vieläkin. Nainen, äiti, tyttö juoksee. Juoksee ja itkee. Ei tiedä, mitä itkee. Menetyksiä. Yrityksiä. Loputonta väsymystä kohdata vaatimukset. Lohdutonta huonoa omaatuntoa tajutessaan tämän. […]
Tasapaino
Kun media on täynnä yltiöpositiivista höttöä, vailla mitään aitoa sisältöä, voi sitä helposti luulla positiivisuuden olevan se ainoa ja oikea tie onneen. Monet meistä kuitenkin kohtaavat erilaisia vastoinkäymisiä elämänsä polulla ja itse en koskaan ole ymmärtänyt tietoista negatiivisten asioiden välttelyä. Elämään kuuluvat molemmat; negatiivinen ja positiivinen ja on yksilön tehtävä yrittää löytää tasapaino niiden välillä. […]
Millainen on 10-vuoden hoitosuhde, joka onnistuu rakentamaan luottamuksen takaisin
Kun puhutaan traumasta, viitataan sillä yksilön kohtaamaan kokemukseen tai kokemusryppääseen, jonka sisäistäminen osaksi minuutta ja omaa elämänhistoriaa on syystä tai toisesta epäonnistunut – eikä sillä, onko kyse hoivan saamisen vajeesta tai ymmärretyksi tulemisen puutteesta, fyysisestä tai psyykkisestä väkivallasta, tai jommasta kummassa tai molemmista, ole merkitystä traumatisoitumisen kannalta; jotain oleellista on joka tapauksessa jäänyt tapahtumatta tai […]
Pakkotreffit trauman kanssa
Olen yrittänyt kolmen vuoden ajan olla käsittelemättä lastenkodissa vietettyä nuoruuttani. Muutama viikko sitten sain kuitenkin paikan johtajalta kirjeen, jossa minut pyydettiin haastatteluun. Haastattelija olisi halunnut kuulla oman kokemukseni lastenkodin itsenäistymisasunnosta. Olin pöyristynyt yhteydenotosta. Muistan huutaneeni laitoksesta lähtiessäni, etten halua heidän ottavan minuun mitään yhteyttä enää koskaan. 8 vuotta riitti, ei kiitos enää. Pieni itsenäistymisasunto oli […]