HUOM! Tätä blogia ei päivitetä enää! Uudempia blogikirjoituksia voit lukea täältä: https://traumamatka.fi
Jokaisella on ihmisarvo
Mitä tapahtuu kun ihminen sairastuu psykoosiin? Lakkaako ihminen olemasta vähemmän ihminen? Antaako se oikeutuksen hoitohenkilökunnalle puhua törkeyksiä, potkia, kohdella kuin ihmisellä ei olisi enää mitään arvoa? Minä kerron teille tarinan, joka on tosi. Se on suoraan elämästäni, tavallisen nuoren naisen elämästä, joka nyt vain sattui sairastumaan psykoosiin. Uskon, että psykoosiin sairastumiseni taustalla on myös vakava […]
Todellinen minä
Minä en ole paha ihminen vaikka aina niin luulin. Minä en ole huonompi kuin muut vaikka aina niin luulin. Minä en ole täysin arvoton vaikka aina niin luulin. Kuka minä olen? Tätä olen selvittänyt kuluvan vuoden aikana. Olen vakavasti traumatisoitunut lapsuudessani. Tapahtumat olivat jopa niin hirvittäviä, etten kestänyt niitä vaan dissosioin. Mieleni johdatti minut pois […]
Psykiatrisesta paskahoidosta
Liian usein kuulee sellaisia terveisiä terveydenhuollosta, joita ei 2000-luvulla pitäisi kuulla. Eikä ikinä. Psykiatriaksi kutsuttu lääketieteen kaavussa kulkeva massamurhaaja ylilääkitsee ja väärindiagnosoi ihmisiä. Traumankantaja saa diagnoosin skitsofreniasta ja kuolee psykoosilääkkeiden sivuvaikutuksiin 25-vuotiaana. Koulukiusattu ja itsetuhoinen lapsi jonottaa hoitoa yhdeksän kuukautta ja saa lopulta hoidokseen pilleripurkin. Omahyväinen lääkäri sanoo raiskatulle nuorelle naiselle, että tämän kannattaisi lakata […]
Uusi osa minussa
Hiljattain, eräänä iltana, tapahtui jotain, mille oli aluksi vaikea löytää sanoja. Tiedän hyvin sen, miltä takauma tuntuu. Tiedän myös sen, millaista on, kun takaumat kuohuvat tsunamin lailla mieleen siten, että psyyke pirstoutuu tyystin. Tiedän myös sen, miltä tuntuu, kun jokin dissosioituneista osistani ilmentää itseään. Tosin en kaikkia osiani vielä tunne, mutta paljon olen jo osistani […]
Ajatuksia traumakonferenssista Bernissä
Viime viikonlopun traumakonferenssi Bernissä on pyörinyt ainakin tämän dissosiaatioprojektilaisen mielessä koko viikon. Minä; minun traumani, likaiset kenkäni ja särkynyt sydämeni. Ammattilaiset; naiset jakkupuvuissaan, miehet joita tituleerataan hienoilla nimillä. Vaikka pelkäsin, uskalsin. Ryhmämme piti esitelmän, jonka aikana itkettiin ja naurettiin. Saimme kuulla traumaeksperttien suusta, että nimenomaan meidän pitäisi kouluttaa ammattilaisia siitä, millaista toimiva terapia on. Mehän […]
Kehollinen kokemus voimavaraksi
Seikkailumenetelmien käyttö traumojen hoidossa Seikkailuterapia on suhteellisen uusi traumatisoitumisen hoitomuoto, jota käytetään tällä hetkellä ainakin Yhdysvalloissa ja Oseaniassa. Mutta konsepti ei ole uusi. Jo 1960- luvulla Outward Bound tarjosi luontoelämyksiä vapautuneille vangeille, myöhemmin toiminta laajeni koskemaan myös päihderiippuvuudesta ja mielenterveysongelmista kärsiviä aikuisia. Tänä päivänä seikkailuterapian nähdään kehittävän traumatisoituneiden ihmisten kompetenssia ja resilienssiä eli joustavuutta tarjoamalla […]
Psykoosioravanpyörästä perhoseksi
Miltä tuntuu, kun mieli pirstoutuu kerta toisensa jälkeen? Kuinka äärimmäinen onkaan se kipu, joka psykoosia edeltää. Kun jokin triggeri laukaisee ensin yhden traumamuiston, se puolestaan toisen jne, kunnes jokin tsunaminkaltainen valtaa koko mielesi sellaisella tuskalla, jota et yksinkertaisesti kykene kohtaamaan pakenematta psykoottiseen maailmaan. Toisin sanoen, emotionaalinen ja aivan liikaa traumatisoitunut osasi ottaa sinusta täyden vallan […]
Seksuaaliväkivalta, osa 2: Toipumisen tie
Tie seksuaaliväkivallasta toipumiseen on usein pitkä ja erittäin kivinen. On vaikea nimetä hetkeä, josta toipuminen on alkanut tai kohtaa, johon se päättyy. En ole vielä aivan varma, loppuuko toipuminen koskaan, vaikka akuuteimmat ongelmat ovatkin jo kohtalaisen kaukana takanapäin. Mutta sen tiedän, että toipumisen tie on kaksisuuntainen, aina toisinaan sitä tulee kulkeneeksi taaksepäin. Elämä ja ihmisenä […]
Seksuaaliväkivalta, osa 1: Kuinka suurta on inhimillinen kärsimys?
Seksuaaliväkivalta missä tahansa muodossaan rikkoo ihmisen syvintä ydintä, josta vaikutukset heijastuvat laajasti kaikille elämän osa-alueille. Mitä varhaisemmassa vaiheessa joutuu kokemaan väkivaltaa, sitä kokonaisvaltaisemmin se muovaa ihmisen kehittyvää persoonallisuutta ja käsitystä ympäröivästä maailmasta. Oma kokemukseni seksuaalisesta väkivallasta alkoi ollessani alakoululainen ja loppui, kun olin teini-iässä. Tekijänä oli minua muutamaa vuotta vanhempi poika, joka oli äitini uuden […]
Voisit luulla, et oon aineissa – Antaa sun uskoa
Voisit luulla, et oon aineissa Antaa sun uskoa, et kuitenkaan osais olla mun saappaissa Tavalla jolla tavataan järkeviä sanoja, mä käännän niistä itselleni lauluja Ja itselleni sanoitan sanatulvana sanan, ankara Ja jos oma pää, pipipää, ei ymmärrä En sitä syytä, sillä ei lyötyy maahan enää lyyä Kun ei oo koskaan noussut Ja ne sanoo et […]
Äidin kaipuu
Haluan kirjoittaa monelle dissosiaatiohäiriöstä kärsivälle tutusta aiheesta: Äidin kaipuusta. Aihe on myös minulle itselleni hyvin tuttu ja läheinen, koska sen kanssa olen kipuillut suuren osan elämästäni. Joku viisas on joskus sanonut, ettei mitään sellaista voi kaivata, mitä ei koskaan ole saanut. Monessa asiassa tuo sanonta varmasti pitääkin paikkaansa, mutta ei juuri tässä tapauksessa. Äitiys on […]
Et koskaan luvannut ruusutarhaa
Katkeruus. Tuttu ja turvallinen kumppani, jonka pahoinpitelemänä olen elänyt varmaan suurimman osan elämästäni. Mennyt nukkumaan ja herännyt samat viiltävät kysymykset rintaa jyskyttäen ja ihoa viiltäen: Miksi juuri minä? Miksi juuri minun elämäni? Teillä ei ollut oikeutta! Olisin ollut enemmän arvoinen! Pilattu lapsuus, menetetty nuoruus ja sirpaleinen aikuisuus. Tietoisuus siitä, etten todennäköisesti koskaan saa elää terveen […]
Terveiset dissomaailmasta
Terveiset dissomaailmasta sateiselta torstailta Olisipa kiva olla normaali edes joskus. Tietää omat mielipiteensä asioihin eikä olla kaikesta aina kaikkea mieltä niin, ettei itsekään tiedä, mikä mielipide on oikea. Ei tarvitsisi humpsahtaa jonnekin omituiseen tilaan, kun joku sanoo jonkun tietyn sanan, katsoo tietyllä ilmeellä tai kun kuulee tiettyä musiikkia. Osaisi valita itselleen harrastuksen, kun tietäisi pitävänsä […]
Kun minä muutun, kaikki muuttuu
Törmäsin näihin sanoihin fb:ssä ja hetkeäkään epäröimättä klikkasin tykkää painiketta. “Tietysti asia on niin”. Ne sanat eivät kuitenkaan hävinneet mielestäni ja lopulta minun oli pakko pysähtyä ajattelemaan niitä. Lausehan ei lopulta olekaan kovin helppo. Löysin itsestäni vastustusta. “Miksi minun täytyisi muuttua, minähän se uhri olen. Minut rikottiin ja minä olen se, jota täytyy ymmärtää”. Ymmärsin, […]
Miten minusta tuli ehjä ihminen
”Olen pilalla, mädäntynyt, surkea ja huono ihminen. Kaikki haluavat vain satuttaa minua tai käyttää hyväkseen. Olen turha ja minun kuuluisi kuolla.” Nämä ajatukset olivat pitkään minulle normaaleja, sillä elin lapsuuteni hyväksikäytön, väkivallan ja alkoholismin uhrina. Pilattu lapsuus Tiesin ala-asteikäisenä, millainen perheen kuuluisi olla. Olin kateellinen ystävilleni, sillä heillä oli sellaiset perheet. Olin kateellinen myös siitä, […]
Muistihaasteita ja epätodellista oloa
Minulla dissosiaatiohäiriössä yksi keskeisimpiä oireita on aina ollut vahva epätodellisuuden tuntu. Aivan kuin eläisin unessa koko ajan. Jos joku ihminen sanoo minulle jotain, en voi myöhemmin tietää, sanoiko hän niin minulle oikeasti vai oliko se vain unta. Saatan joskus miettiä, onko joku ihminen oikeasti olemassa vai ei. Tarkistan asioita viesteistä. Kirjoitan itselleni jälkeenpäin keskusteluja ja […]
Selviytymistarina!
Olen 39-vuotias nainen. Elän melko normaalia työssä käyvän perheenäidin arkea. Käyn traumaterapiassa traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vuoksi. Olen päättänyt katkaista tämän sukupolvien yli jatkuneen traumakierteen. Vain minä voin sen tehdä ja nyt on sen aika. Tässä on tarinani. Kasvoin alkoholistiperheessä. Isäni oli järjettömän väkivaltainen. Käytti ampuma-asetta, keittiöveitsiä ja puukkoja meidän uhkailuun ja ampui joskus kohtikin. Muistan kertoneeni […]
Traumaoireita – kuinka monta tunnistat?
Tuli mieleeni kirjoittaa ylös sellaisia dissosiaatio-oireita, joita minulla itselläni on tällä hetkellä tai on vuosien varrella ollut. Ainakin kuvittelisin, että näissä on kyse dissosiaatiosta. Itsensä tulkitseminen kun on juuri ko. syystä hankalaa. Katson peiliin ja säikähdän kuollakseni siellä näkyvää tyyppiä. Alan itkeä hämmennyksestä. Kuljen sumussa, kaikki on sumua, ja mikä ei ole sumua, on usvaa, […]
Ninni Näkymätön
Kirjoitukseni inspiraationa on SatuM:n blogitekstin (11.6.2017) kuvitus Tove Janssonin näkymättömästä lapsesta, Ninnistä. Ihminen on sekä kehollinen että mielellinen kokonaisuus, ja väkivalta voi kohdistua kumpaan vain – tai kumpaankin. Väkivallan jäljet voivat olla yhtä syvät. Kerron emotionaalisesta tyhjyydestä ja ulkopuolisuudesta. Kuvittele mielessäsi tilanne, jossa pöydässä on viisi lautasta mutta vain neljä ruokailijaa, valokuvassa on viisi hahmoa […]
Maailmantrauma
Seurailen uutisia surullisena ja ahdistuneena. Iltaisin en uutissivustoja auki klikkaa, sillä tarvitsen nälkäisistä lapsista ja pommituksista ahdistumattomat yöuneni ja maailma saa pyöriä ilman minuakin. Kun suurvaltoja johtavat Trumpin ja Putinin kaltaiset riemuidiootit, mielessä käy useinkin, onko meillä mitään toivoa. Eikä näytä tilanne hyvältä Suomessakaan, sillä rasismi valtaa alaa kansakunnan johdosta lähtien ja köyhien ja sairaiden […]