HUOM! Tätä blogia ei päivitetä enää! Uudempia blogikirjoituksia voit lukea täältä: https://traumamatka.fi
Trauma on kehossa syvällä, mutta niin on muutosvoimakin meissä…
Minulle trauma on ollut aina kehossa. Se on tullut läpi mm lukuisina kipuina, kouristuksina, tunnottomuuksina, turvotuksina, puolihalvaantumisina, paineina, syväväsymisenä ja tajunnanmenettämisinä. Se on ollut läsnä arjessa niin kauan kuin muistan. Se on ollut siinä muistuttamassa itsestään ja minä olen elänyt sen kanssa rinnakkaiseloa. Olen käynyt terapiassa yhteensä 5 vuotta, kolmella eri terapeutilla. Ensimmäisessä löysin sanan trauma […]
Pirun hyvää teetä
Aika kului hitaasti. Hitaammin kuin kello antoi ymmärtää. Kuulin huutoa ja väittelyä. Mutta minä leikin nukeilla. Nuket eivät huutaneet toisilleen. Ne olivat kilttejä toisilleen. Huuto ei haitannut niin paljon kun nuket puhuivat niin kovaa riidan päälle. Niillä oli uusia hienoja vaatteita ja Margaret oli hankkinut uuden hatun. Kukaan ei oppinut juomaan teetä yhtä sivistyneesti tyhjistä […]
Olemassa olemisesta
Pidän kovasti filosofisesta pohdinnasta ja keskustelusta, olemassa olemisen kysymyksistä esimerkiksi. Teorioista. Toisaalta pidän myös käytännöstä. Siitä kun kaikki on kouriin tuntuvaa, merkittävää ja vahvistaa todellisuuden tajua ja tuntua. Pidän siitä, että teoria ja käytäntö ovat yhtä. Silloin kun teoria ohjaa käytännön toimintaa voidaan tietää mitä tehdään, mitä tavoitellaan ja miksi. Teoria on kartta, jota ilman […]
Vertaisuus, henkinen koti
Viiden naisen nettisivujen ympärille on muodostunut avointa vertaisuutta ja samassa heimoutumista. Se tuntuu yhtä ainutlaatuiselta kuin kirjakin kaikkine sisältöineen. Kuinka isoja muutosvoimia ovatkaan ryhmäytymisen vaikutukset. Hyvä lauma antaa yksilölle turvan, se oikeastaan perustuu turvallisuuteen. Läheisyyteen ilman pelkoa, jossa järkikin toimii kirkkaammin, jolloin hyväksytään myös erilaisuutta! Ihmisten heimoutumista tapahtuu niin hyvässä kuin pahassa. Tuntuu erityisesti viime […]
Mieluiten olisin ihan tavallinen
Viimeinen vuosi on ollut minulle hurjaa ylämäkeä. Olen opetellut pitämään päivärytmiä, syömään säännöllisesti, käymään terapioissa ja pitämään muutenkin huolta itsestäni. Samalla olen ollut kirjoittamassa kirjaa, suunnitellut ammatillista kuntoutumista, opetellut kävelemään ja saanut takaisin itsenäisyyttäni. Tiesin, että vaikeita hetkiä olisi vielä tulossa, onhan traumasta kuntoutuminen kuitenkin vasta alussa ja sen myötä elämään tulee väkisinkin muutoksia. Viimeisen […]
Miten minusta tuli Irene
Kerroin kirjassamme tarinani nimimerkillä Irene. Nimimerkin käyttämiseen oli monta syytä, päällimmäisenä pelko ja häpeä. Vanhojen hyväksikäyttäjien minuun iskostama pelko siitä, että jotain kauheaa tapahtuu jos puhun asioista on tiukassa. Hoitohenkilökunnan avulla opin järkeistämään pelkoani. Eikö näiden ihmisten pitäisi painua syvemmälle maan alle asioiden tullessa päivänvaloon? Tiedän, että muutkin hyväksikäyttövyyhtiin liittyneet uhrit ovat puhuneet asioista jopa […]
Vihaan oppinut
Viime vuonna opin vihan. Opin vihaamaan sitä, että en saanut ikinä olla lapsi. Opin vihaamaan sitä pahaa ja kamalaa, mitä minulle tehtiin. Kun olin lapsi, huusin apua, kynsin ihoni verille, revin hiukseni pois ja lakkasin syömästä. Miksi te aikuiset ette kuulleet? Miksi te ette auttaneet minua? Miksi minut saatiin raiskata ja vaientaa helvetillä pelottelemalla? Kenellekään […]
Jos olisin normaali ihminen
Maalaus: Anders Zorn Harva se päivä tulee mietittyä, miltä tuntuisi omistaa normaali pää ja kokea maailma ja ihmiset kuten tavallinen tolkun ihminen. En väitä, että kenenkään elämä olisi ongelmatonta, mutta joka tapauksessa olen tavannut esimerkiksi opiskelumaailmassa oikeasti tasapainoisia ihmisiä. Sellaisia, jotka elävät sovussa itsensä ja muiden kanssa, ja joiden elämä ei ole synonyymi pakomatkalle. Jos olisin […]
Operaatio takaisin elämään
Muistissani viimeiset seitsemät vuotta ovat harmaita tuskan ja epätoivon vuosia. Jäin vaikean masennuksen ja dissosiaatio-oireilun vuoksi pois työ- ja harrastuselämästä ja kuljin vuosia enimmäkseen kodin, mielenterveystoimiston ja kaupan välillä. Ystäväpiiri muuttui ja harveni, ainoa johon pidin jatkuvasti yhteyttä oli tyttäreni ja läheisimmät sukulaiseni. Masennuksen ja psyykkisen sairastamisen kierteeseen oli nopea vajota yhä syvemmälle seitsemän vuoden […]
Paranen ja voin hyvin! Tiedän sen, koska tunnen niin.
Fiilistelen usein tilanteita, mitkä on tuntuneet mukavilta elämässäni (kyllä niitäkin on ollut!). Buustaan arkeani, toiveitani ja tulevaisuuden suunnitelmiani näillä ihanilla tunteilla. Juuri näin haluan tuntea jatkossakin. Paranen ja voin hyvin! Tiedän sen, koska tunnen niin. Hyvää itsehuijausta? Jostain se motivaatio on revittävä. Disson kanssa eläessä tunnen enemmän kuin usein, että olen jäänyt jyrän alle. Rasittavat, […]
Ankkurini: älypuhelin
En pärjäisi päivääkään ilman puhelintani. Ei haittaa, jos en saisi yhteyttä ihmisiin, koska älypuhelintani eniten tarvitessani en edes muista ketä ihmiset ovat. Joudun eksyksiin päivittäin. Kirjaimellisesti, tai sitten en vain muista jotain osaa elämästäni tai tavoita nykyhetkeä. Taskussa tärisevä puhelin herättää ajatuksista nopeasti. Jokaisella soittajalla on oma soittoääni, kuva ja lyhyt kuvaus nimen alla. Näin […]
Kaleidoskooppi
Dissomuistin kanssa kamppaileminen on ajoittain tuskastuttavaa. Vaikka kuinka yrittäisi nähdä asian valoisat puolet, se vain tympii. Muistini toimii enimmäkseen ihan hyvin, mutta on myönnettävä että se aiheuttaa tällä hetkellä myös suurimmat haasteet elämässäni. Jäin sairauslomalle seitsemän vuotta sitten ja pian olin sairaseläkkeellä. Nyt suunnittelen varovaista paluuta jonkinlaiseen työelämään, ja mietin mitä työtä haluaisin tehdä. Viimeisimpään […]
Yhteistyöllä kaikki sujuu
Kirjoitan tätä ensimmäistä postaustani Helsinki Pride viikon humussa. Koko kaupunki tuntuu olevan karnevaalihenkeä täynnä ja tänään oli marssi. Leikittelen mielessäni ajatuksella, että voisikohan jo kymmenen vuoden päästä olla mielenterveysmarssi, missä kuljettaisiin ylpeänä ja yhteishenkeä juhlien? Siitä vielä kymmenen vuotta eteenpäin niin marssia sponsoroisi eri hoitoklinikat ja terapiakeskukset ja tietysti vakuutuslaitokset! Onhan mielen hoitaminen aina paras vakuutus […]
Minä ja mun pää
Minulla on jatkuvasti sellainen tunne, että jotain on vialla. Vilkuilen olkani yli, tarkkailen ympäristöäni. Katastrofi uhkaa, vaikka minulla ei ole sille nimeä. Kohta pimeys peittää maan, ja minulle tehdään pahaa. Taas. Mielialani vaihtelevat paljon. Huikeaa riemua seuraa polttava tuska. Tämänaamuinen hyvä mieleni vaihtui nopeasti ahdistukseen, jonka aiheutti naapurista kuuluva lapsen itku. Olin muistavinani jotain, aave […]
Ei eutanasiaa – ihmetarinoita selviytymisestä syntyy joka päivä
Kuukausi sitten uutisoitiin noin 20-vuotiaasta naisesta, jolle oli Hollannissa myönnetty eutanasia. Nainen oli joutunut lapsuudessaan ja nuoruudessaan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ja kärsi monenlaisista psyykkisistä oireista. Päätös eutanasian myöntämisestä oli karmiva ja hätiköity. Tekee mieli kiistää sellaisen hoitotiimin pätevyys, joka toteaa 20-vuotiaan naisen virallisesti toivottomaksi tapaukseksi. Vaikka hyväksikäytön uhri olisi joutunut käymään läpi pitkäänkin jatkuvan terapian […]
Luova hulluus, hullu luovuus
Dissosiaatiohäiriöiset ovat usein keskimääräistä luovempia ja älykkäämpiä ihmisiä. Tässä blogissa kirjoitan luovuudesta. Luovuus vaatii hulluutta. Ei ihme, että suurimmat kirjailijat ja taiteilijat ovat kautta historian olleet hulluja. Tai sitten heillä on todellisuudessa ollut dissosiaatiota. Kuka muu kuin mieleltään vinoutunut uskaltaa maalata ääriviivattoman hevosen tai kirjoittaa ihmisen syömään aamupalaksi auringon ja kaksi kuuta? Mikä muu kuin […]
Autonominen hermosto ja turvallisuus
Autonomisen hermoston toiminta on uuden näkemyksen valossa vahvasti kytköksissä myös mielenterveyteen. Hoidan työssäni yksinomaan lapsuudessaan vakavasti traumatisoituneita ihmisiä. Käsittelen tässä artikkelissani turvallisuuden kokemusten ratkaisevaa merkitystä autonomisen hermoston kypsymiselle ja psyykkiselle terveydelle. JOS AJATELLAAN optimaalista lapsuutta, jossa vanhemmat pystyvät toimimaan lapsen hoivaajina ja tarpeiden tyydyttäjinä, lapsella on hyvä malli rakentaa kestäviä, turvallisia, luotettavia kiintymyssuhteita aikuisiin. Lapsi oppii […]
Dissosiaatio on normaalia
Luin jokin aika sitten lehdestä artikkelin suomalaisesta opettajasta, joka pelasti oppilaansa kouluampujalta seisomalla päättäväisesti haulikonpiipun edessä. Vaikka ase ei lauennut, opettaja asetti itsensä hengenvaaraan. Jutussa hän mainitsee, ettei itse muista kauheasta tapahtumasta oikeastaan mitään, vaan on kuullut siitä jälkeen päin muilta. Artikkeli sai minut miettimään, kuinka ”normaalia” dissosiaatio meille ihmisille oikeastaan onkaan. Kun jotain traagista […]
Parantunut hoidosta huolimatta
Turun Kupittaan psykiatrian osastoilla tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset ovat järkyttäneet monia, ja lehdistössä onkin kirjoitettu surullisista tapahtumista kohtuullisissa määrin. Potilaiden pahoinpitelystä ja kaltoinkohtelusta ovat kirjoittaneet esimerkiksi Turun sanomat ja Iltalehti. Vaikka kyse oli vakavista rikoksista ja hoidon täydellisestä laiminlyönnistä, potilaiden ei ollut helppo saada ääntään kuuluviin, sillä kaikki valitusyritykset vaiennettiin väittämällä valittajia ”psykoottisiksi ja vainoharhaisiksi”. Rikokset onnistuttiin […]
Kipu ja dissosiaatio
Dissosiaatio-oireisiin kuuluu usein kivuntunnon puutteellisuus tai selittämättömät krooniset kivut, joista molemmista itselläni on kokemusta. Oma historiani kroonisen kivun kanssa alkoi vuonna 2012, kun hyppäsin neljännen kerroksen parveekkeelta saaden laajat murtumat lannerankaan, lantioon ja jalkoihin. Lantion alue jäi kipuilevaksi ja luutumisen myötä hermojuuriaukot ahtautuivat aiheuttaen allodyniaa. Vasemmassa jalassa siis pienikin kosketus tuntuu kipuna. Ennen onnettomuutta minun […]