Me olemme trauma- ja dissoselviytyjiä

 

Tie eheytymiseen on ollut meille kaikille pitkä. Se on vaatinut vuosia kestävää terapiaa, sitkeyttä, tietoisuutta – ja paljon toivoa. Nykyään pystymme huomaamaan elämissämme myös dissosiaation tuoman rikkauden.

Koko identiteettimme ei perustu selviytymiseen. Dissosiaatio on vain yksi ominaisuutemme muiden joukossa. Olemme luovia, älykkäitä ja avoimia, monista eri aihepiireistä kiinnostuneita ihmisiä, jotka nauttivat laatuajasta keskenään.

Haluamme luoda toiminnallamme ihmisille mahdollisuuksia voimaantumiseen ja uusien terveiden yhteyksien luomiseen. Näihin pyrimme mm. kirjoittamisen, keskustelun, luovan tanssin ja muun luovan toiminnan kautta sekä yhdessä hengaamalla.

Alla olevan ydintiimin lisäksi meillä on vastuullisia vetäjiä eri ryhmissä. Meillä on myös paljon blogikirjoittajia ja monet traumaselviytyjät on olleet mukana julkaisutiimissä itselleen sopivan ajanjakson. Yhteisön porukasta on myös syntynyt kokonaan uusia toimintoja, kuten Disso ry.

 

 

 

 

 

Seija Virva Hirstiö

Seija Virva Hirstiö

Facebook/blogi/kirjat/ryhmät/leirit

Olen Viisi naista, sata elämää -kirjaprojektin synnyttäjä ja yhteisömme sinnikäs kehittäjä. Ammatikseni teen media-alan töitä.

Trauma ja dissosiaatiohäiriö johtuvat lapsuuden kokemuksistani. Olen eheytynyt traumapsykoterapian ja oman pitkän tietoisuusprosessini myötä. Jatkuva kehotyöskentely pitää minut vakaana. Uusin löytöni on luova tanssi.

Julkaisin vuonna 2012 kirjan Trauma1. Se oli ensimmäinen yritykseni pukea sanoiksi ja kuviksi dissosiaatiohäiriön outoa sisäistä maailmaa ja keinojani sen ymmärtämiseen.

Oman eheytymiseni voima-ajatuksia on olleet rauhan ja rakkauden lisääminen elämääni, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. Uskon kuitenkin, että toivo on merkittävä voimanlähde parantumisessa. Voima löytyy sisältämme, mutta jotenkin se on sieltä saatava esiin.

Haluan auttaa muitakin traumaselviytyjiä voimaantumaan ja siksi teen tätä työtä. Olen yhden nyt aikuisen tytön äiti ja traumataakkani kannatteleminen itse sen sijaan, että sen siirtäisi suvussa eteen päin, on ollut yksi iso motiivi eheytymiselleni.

YHTEYS: seija@dissociation.fi

 

 

 

Juho

Juho

Leirit/Helsingin vertaistapaamiset

Synnyin tasan seitsenkuisena viettäen elämäni alun happikaapissa keskentekoisena ja vailla kosketusta. Dissosiaatio kehittyi jo tuolloin syvälle emotionaaliselle ja keholliselle tasolle johtaen myös puolustuskyvyttömyyteen pienokaisena, lapsena ja murrosikäisenä toistuvalle kaltoinkohtelulle ja laiminlyönnille monella tasolla rajojen rikkomista ja väkivaltaa myöten. Missään ei ollut turvallista, edes koulussa kodista puhumattakaan.

Pääsin vasta nelikymppisenä toistuvien romahdusvaiheiden ja epämääräisten oireiden kanssa terveydenhoitojärjestelmässä kamppailtuani vihdoinkin oikean diagnoosin turvin dissojen vakautusryhmään ja monivuotiseen traumakuntoutukseen.

Valmista ei tule koskaan, mutta pärjään jo ja näen itsessäni myös disson tuoman rikkauden herkkyyksineni. Dissojen kesäleiri mullisti elämäni 2018 löydettyäni omani kaltaisten heimon, jossa tulee ymmärretyksi ilman sanoja, hyväksytyksi sellaisenaan kuin on tarvitsematta näytellä yhtään. Tällä tiellä haluan jatkaa rakennellen meille vertaisverkkoa ja tulevia leirejä.

YHTEYS: juho@dissociation.fi

Pihka (piilossa)

Pihka (piilossa)

Leirit/luova tanssi

Olen Pihka ja opiskelen parhaillaan Helsingin Yliopistossa. Tulin tiimiin mukaan kesällä 2018. Dissoleiri oli minulle äärimmäisen tärkeä, ikimuistoinen kokemus. On uskomatonta, että se mikä on niin usein eristänyt minut muista toimiikin nyt porttina yhteyteen. Koen, että tämä on yhteisö, jossa tulen nähdyksi omana itsenäni.

Leirien järkkääminen, merkitykselliset keskustelut, kirjoittaminen, tanssi ja muu luova toiminta näiden upeiden ihmisten kanssa on itsessään voimauttavaa. Samalla saan jakaa omalla eheytymispolulla oppimaani ja loputtomia spontaaneja ideoitani muille 🙂

Pihka (piilossa)

Pihka (piilossa)

Leirit/luova tanssi

Olen Pihka ja opiskelen parhaillaan Helsingin Yliopistossa. Tulin tiimiin mukaan kesällä 2018. Dissoleiri oli minulle äärimmäisen tärkeä, ikimuistoinen kokemus. On uskomatonta, että se mikä on niin usein eristänyt minut muista toimiikin nyt porttina yhteyteen. Koen, että tämä on yhteisö, jossa tulen nähdyksi omana itsenäni.

Leirien järkkääminen, merkitykselliset keskustelut, kirjoittaminen, tanssi ja muu luova toiminta näiden upeiden ihmisten kanssa on itsessään voimauttavaa. Samalla saan jakaa omalla eheytymispolulla oppimaani ja loputtomia spontaaneja ideoitani muille 🙂

Yhteisöstämme sanottua: INHIMILLINEN KÄSITTELYOTE

"Tuntuu, että fb sivulla ja blogissa on sellainen hyvä fiilis. Jotenkin sellainen rakastava, rakentava, lempeä, ehkä myötätuntoinen. Vaikka puhutaan vaikeista, ikävistä, kamalistakin jutuista, voi siinä olla joku sellainen hyvä fiilis ympärillä, enkä nyt meinaa jotain väkisin väännettyä asioiden vääntämistä aina positiivisiksi. Tämä on ihan muuta, joku sellanen inhimillinen käsittelyote noihin asioihin, että ne saa olla, niistä puhumista ei tarvitse pelätä." -M-

OTA YHTEYTTÄ! 
yhteys@dissociation.fi

Pin It on Pinterest

Share This