Close your eyes – Kuva: JR KorpaUnsplash

 

TRE®:n käyttö dissosiatiivisen häiriön integraation tukena

Minulle on tullut useita kyselyitä liittyen TRE®:n harjoittamiseen silloin, jos kärsii dissosiaatiosta, joten ajattelin kirjoittaa TRE®-menetelmästä. Kirjoitus jakautuu kolmeen pääosaan, joista ensimmäinen käsittelee TRE®-menetelmän taustaa. Toinen osa käsittelee TRE®:tä biologian kannalta ja kolmas on omakohtainen kokemukseni TRE®-menetelmän käytöstä traumaperäisten oireiden ja dissosiaatio-oireiden hoidon rinnalla. Tekstissä on oiottu mutkia suoriksi asioiden selkeyttämiseksi. Tekstissä on hankalaa viitata suoraan mihinkään lähteeseen, sillä tietoni on peräisin useista eri lähteistä ja useiden vuosien ajalta aina Trauma ja Keho – Sensomotorinen psykoterapia -kirjasta eläintenkoulutukseen liittyviin kirjoihin saakka. Teksti pohjautuu niistä vuosien varrella koostamaani kokonaisuuteen. Tekstin on oikolukenut psykiatrian erikoislääkäri Päivi Maaranen, joka on traumatisoitumiseen perehtynyt psykoterapeutti ja sertifioitu TRE®-ohjaaja.
Varpu”

1. TAUSTAA

TRE® – Trauma Releasing Excercises

TRE® tulee sanoista ”Trauma Releasing Excercises”. Olen joskus nähnyt käytettävän siitä myös nimitystä Tension and Trauma Releasing Exercises. Menetelmä on amerikkalaisen David Bercelin kehittämä omahoito-ohjelma ja sitä on käytetty Yhdysvalloissa osana sotatraumojen hoitoa, sekä Aasiassa eri luonnonkatastrofien yhteydessä tavoittamaan suuria ihmisjoukkoja. TRE® on harjoitesarja, jolla pyritään käynnistämään kehossa neurogeeninen (eli hermostoperäinen) tärinä, joka on kehon alkukantainen palautumismekanismi. Siitä tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa.

TRE®:tä voi harjoittaa yksin, ryhmässä tai yksilöohjauksessa. Lisäksi jotkut harjoittavat TRE®:tä pariskuntana tai kaveriparina tai -porukkana. Joku on saattanut nähdä amerikkalaisia videoita, joissa koko liikuntasalillinen ihmisiä hytkyy ja tärisee yhden ihmisen antaessa ohjeita. Suomessa TRE® -ohjausten järjestämistapa vaihtelee, mutta usein ryhmät ovat huomattavasti pienempiä: 8-20 henkilöä yhden tai kahden ohjaajan ohjauksessa. Ryhmät voivat olla joko kaikille avoimia, jonne voi ilmoittautua kuka tahansa kurssille sopiva henkilö tai suljettuja, jotka ovat määräaikaisia ja osallistujat ovat koko ajan samat. Ennen TRE®-harjoittelun aloittamista suositellaan käytäväksi TRE®:n aloituskurssi, jossa käydään läpi menetelmän taustaa, opetetaan liikkeet ja ohjeistetaan itsesäätelyyn. Sen jälkeen harjoittelua voi jatkaa yksin.

Ryhmässä käynti tai TRE®-ohjaajan kanssa harjoittelu voi kuitenkin viedä asioita eri tavalla eteenpäin ja auttaa erityisesti tilanteessa, jossa tuntuu, ettei yksin tehtävä harjoitusprosessi etene. On suositeltavaa, että rinnalla kulkee terapia, jossa pinnalle nousevia vaikeita asioita voi tarvittaessa käsitellä tai hakeutua sellaiseen, mikäli sinulla ei ole sellaista jo valmiiksi.

TRE®-kurssilla kerran kulku voi olla seuraava: aluksi käydään kuulumiskierros, kunkin senhetkinen elämäntilanne ja asiat, joissa mahdollisesti toivoisi saavansa ohjaajalta apua. Seuraavaksi tehdään lämmittelyliikkeet, joiden tehtävänä on valmistaa elimistöä harjoitukseen ja lämmittää erityisesti lonkankoukistajalihaksia. Seuraavaksi tehdään itse harjoitus, jonka jokainen tekee omalla tahdillaan. Moni aloittaa harjoituksen seinää vasten nojaamalla tai seisoma-asennosta ja siirtyy jonkin ajan kuluttua makuuasentoon. Ohjaaja auttaa tarvittaessa ohjeistamalla tai koskettamalla, mikäli siihen on tarvetta. Lopuksi on loppurentoutus ja purkukierros, jossa voi jakaa harjoituksen pinnalle nostamia asioita.

TRE® ohjaajaksi käydään TRE-ohjaajakoulutus, jonka voi käydä kuka tahansa koulutustaustasta riippumatta. Sertifiointiin johtava TRE® -ohjaajakoulutus sisältää valmiuksien hankkimisen sekä yksilö-, että ryhmäohjaukseen. Koulutus sisältää kaksi kolmen päivän koulutusjaksoa ja yhteensä vähintään kahdeksan harjoittelupäivää. Näen tämän hieman ongelmallisena, sillä minusta ohjaajakoulutus ei anna kovinkaan suuria valmiuksia TRE®:n ohjaamiseen varsinkaan traumatisoituneille tai dissosiaatiosta kärsiville ihmisille, ellei ohjaaja ole valmiiksi terveydenhuoltoalan ammattilainen ja tiedä sitä kautta jotakin traumatisoitumisesta. Valitettavasti kaikki eivät osaa rajata vakavasti traumatisoituneita pois ohjaamiltaan kursseilta, eivätkä mielestäni ymmärrä siihen liittyviä riskejä. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota TRE®-kurssia/-ohjaajaa valitessaan. Lisäksi tälläkin alalla toimii henkilöitä, jotka eivät ole hankkineet edes sertifioituneen TRE®-ohjaajan koulutusta. Kannattaa tarkistaa, onko ohjaaja oikeasti sertifioitu TRE®-ohjaaja (Certified TRE Provider). Tiedot löytyvät TRE Finland -sivustolta.

Harjoitusta ei ole syytä tehdä, mikäli se aiheuttaa fyysistä kipua tai tunnepitoista epämukavuutta, jota ei tahdo kestää.
Kuva: Annie SprattUnsplash

TRE®-harjoitus on verrattavissa liikuntasuoritukseen ja fyysisistä tai psyykkisistä oireista kärsivän on syytä varmistaa harjoittelun sopivuus itselleen TRE®-ohjaajalta. Erityisen varovainen on oltava silloin, jos kärsii sydän- ja verisuonisairauksista, epilepsiasta, hoitamattomasta verensokeritaudista, tuki- ja liikuntaelinvoista, syövästä tai psyykkisistä ongelmista. Menetelmän käytön aloittamista ei suositella raskauden aikana, koska siitä ei ole tarpeeksi tutkittua tietoa. TRE®-harjoittelu tuottaa monelle miellyttäviä tuntemuksia, mutta liian pitkä tai liian usein toistuva tärinä voi aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten ahdistusta ja pelkotiloja. Oireet voivat tulla jopa kahden vuorokauden viiveellä harjoittelusta. Ne lievittyvät, kun harjoittelua vähennetään tai harjoittelussa pidetään hetkellisesti taukoa. Harjoitusta ei ole syytä tehdä, mikäli se aiheuttaa fyysistä kipua tai tunnepitoista epämukavuutta, jota ei tahdo kestää. Harjoittelun tauottamisesta ei kannata potea huonoa omaatuntoa, sillä prosessi jatkuu seuraavan kerran siitä, mihin se on viimeksi jäänyt ja asiat työstyvät myös tauon aikana, joskus jopa enemmän kuin harjoitellessa. Keho ja mieli tarvitsevat aikaa sulatellakseen asioita.

Kuva: JR KorpaUnsplash

Soveltuuko TRE traumaoireilusta ja dissosiaatiosta kärsivälle?

Minulta on monesti kysytty TRE®-menetelmän soveltuvuudesta trauma- ja dissosiaatiopotilaalle. Kysyin siihen Päivi Maarasen mielipidettä. Hänen mukaansa yksiselitteistä vastausta ei ole ja menetelmän sopivuus riippuu henkilöstä. Yleensä TRE®:tä ei suositella sellaiselle, jolla on voimakkaasti eriytyneet dissosiatiiviset osat ja/tai henkilöllä on voimakkaita pelkoja suhteessa dissosiatiivisiin osiin tai osien välillä. Kuitenkaan tämä ei ole yksiselitteistä vaan esimerkiksi DID-tason oirehdinnasta kärsiviä ihminen voi hyötyä TRE®:stä, mikäli hän tunnistaa oman vireystilansa vaihteluita ja harjoittelun ja osien vaikutukset vointiinsa. Maailmalla TRE®:tä hyödynnetään mm. osana sotaveteraanien PTSD:n hoitoa.

Lisäksi minulta on kysytty, sopiiko TRE®-menetelmä lapsille. Esimerkiksi Itävallassa on kuulemani mukaan omia TRE®-ryhmiä ylivilkkaille lapsille ja he ovat kokeneet saavansa siitä suurta apua omaan itsesäätelyynsä. Omat ryhmänohjaajani ovat kertoneet harjoittaneensa TRE®:tä pienten lasten kanssa niin, että lapsi tulee tärinän aikana makaamaan vanhemman vatsan päälle ja lapset saattavat hakeutua siihen myöhemmin pyytämättä sen tuntuessa hyvältä. Suomessa on jo TRE®-ohjaajakoulutuksia lasten- ja nuorten kanssa työskenteleville. Koulutuksissa on ollut edustajia niin koulu- ja päiväkotimaailmasta kuin lastensuojelun piiristä. Kuuleman mukaan TRE®:tä käytetään mm. Tampereella lastensuojelun laitoksessa, mutta järjestelmällisemmästä käytöstä ei ole vielä tietoa.

2. BIOLOGIA

TRE® -menetelmä ja biologia

Tämä tekstiosuus on teoriapainotteisin ja melko pitkä. Olen koettanut koostaa tekstistä mahdollisimman selkeän asian paljoudesta huolimatta.

Kuvittele Afrikan keltaisena hohtava savanni ja siellä joukko seeproja, jotka lepäilevät ja ruokailevat kaikessa rauhassa. Välillä jonkun pää nousee heinikosta tarkistamaan mitä ympärillä tapahtuu. Muutama laumasta vartioi ympäristöä tarkkaavaisesti toisten etsiessä syötävää. Yhtäkkiä lintuparvi lehahtaa ilmaan läheisestä puusta. Kuuluu heinikon rapinaa. Laumaa vartioivat valpastuvat ja pian koko lauma valpastuu; aistit ovat herkillä ja lihasjännitys kasvaa – jotain on tapahtumassa. Heinikossa väijyy leijona! Pian alkaa takaa-ajo: seeprat kerääntyvät yhteen ja juoksevat pakoon henkensä edestä. Leijona alkaa saavuttaa hitaimpia yksilöitä. Lopulta se saavuttaa seeproista yhden ja hyppää sen selkään. Seepra pykii karkuun ja sätkii. Se onnistuu – leijonan ote irtoaa. Seepra pääsee pakoon. Leijona toteaa pelin menetetyksi ja palaa tähystyspaikalleen.

Seepralaumassa on vielä levotonta, eläimet ravistelevat itseään, tarkistavat ovatko kaikki säästyneet pedon kynsistä ja sen jälkeen laiduntaminen jatkuu entiseen tapaan. Seepra siis valpastui – pakeni – palautui. Jonkun toisen eläimen kohdalla kaava olisi voinut mennä: valpastuminen – taistelu – pako – kuolleeksi tekeytyminen (jos se olisi jäänyt kiinni ja tilanne olisi ollut ylivoimainen) – palautuminen (mikäli se olisi jäänyt henkiin).

Ihmiset ovat nisäkkäitä seeprojen tapaan. Haasteemme (ja samalla elinkykymme mahdollistaja) on järkiaivot, joka järkeilyllään ja kontrolloinnillaan estää usein muille nisäkkäille tyypillisen kehon primitiivisen normaalin toiminnan. Ravistellessaan takaa-ajon jälkeen antilooppi ravistelee tapahtuneen pois kehostaan, että se pystyy jatkamaan normaalia toimintaansa. Moni ihminen saattaa täristä jännittävässä tai pelottavassa tilanteessa tai sen jälkeen. Se on osa tuota samaa primitiivistä mekanismia. Valitettavasti vapiseminen tulkitaan yhteiskunnassamme monesti heikkouden merkiksi ja siksi koetamme välttää sitä. 

Olen itse kärsinyt psykofyysisinä oireina hallitsemattomasta tärinästä ja kouristelusta ja se on tulkittu konversio-oireiksi (psyykkisen asian aiheuttama fyysinen oire) eli sairaudeksi. Todellisuudessa kehoni on yrittänyt pitää minut hengissä ylivoimaisissa tilanteissa. TRE®-menetelmällä koetetaan palauttaa alkukantainen primitiivinen palautumismekanismi neurogeenisen tärinän avulla.

Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että jännittyneessä tai vihaisessa kehossa asuu myös jännittynyt tai vihainen mieli. Jos ihminen on joutunut lapsesta saakka piilottamaan itseään, häpeämään ja pelkäämään, nämä tunteet ovat taltioituneet kehoon, joka näkyy aikuisenakin koholla olevina hartioina, kumarana pään asentona sekä säikähtäneenä ilmeenä. Kehon asento taas viestii ihmiselle itselleen esimerkiksi vaaraa, uhkaa ja häpeää. Se taas ylläpitää ihmisen huonoa itsetuntoa ja minäkuvaa sekä käsitystä ympäristön ja muiden ihmisten vaarallisuudesta ja keho painuu yhä enemmän kasaan. On muodostunut kehä, joka olisi hyvä saada purettua. Rennossa kehossa ihmisen mielikin on joustavampi ja rennompi.

Toisaalta mielen ja kehon yhteydessä oleminen mahdollistaa sen, että kehon avulla voidaan lievittää mielen ongelmia. Olet ehkä kuullut psykofyysisestä psykoterapiasta, psykofyysisestä fysioterapiasta ja sensomotorisesta terapiasta. Niissä huomioidaan kehon ja mielen yhteys ja esimerkiksi koetetaan tavoittaa kehon tuntemuksia tai liikeimpulsseja kuuntelemalla asioita, mitä mieleen kätkeytyy. Tätä kutsutaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaksi työskentelytavaksi – asioita siis lähestytään ensin kehon kautta, joka auttaa mielessä olevien asioiden tavoittamisessa ja sanoittamisessa.

Toisaalta mielen ja kehon yhteydessä oleminen mahdollistaa sen, että kehon avulla voidaan lievittää mielen ongelmia.
Kuva: mwangi gatheca, Unsplash

TRE®-harjoituksen kohteena olevaan ”pyhään kolminaisuuteen” liittyy erityisesti kolme toimijaa: lonkankoukistajalihakset, pallea ja kymmenes aivohermo eli kiertäjähermo. Ihminen suojautuu uhkaavassa tilanteessa usein menemällä sikiöasentoon, jossa suojataan tärkeät sisäelimet. Jalkojen koukistumisessa toimivat lonkankoukistaja-lihakset eli psoaslihakset (m. iliopsoas). Kroonisessa stressissä nämä lihakset tahtovat joutua krooniseen jännitystilaan, joka voi aiheuttaa niin selkäkipuja kuin purentalihasten ongelmiakin, sillä ihmisten lihaksisto on yhteydessä toisiinsa pitkien pitkittäisten lihaskalvoketjujen välityksellä. Myös runsas istuminen ylläpitää kyseisten lihasten jännitystilaa. 

Ihminen reagoi pelottaviin ja jännittäviin hetkiin liikahengittämällä – hengitys tihenee ja voi muuttua pinnalliseksi. Hengittämisestä huolehtiva lihas on pallea, joka kiinnittyy edestä kylkikaariin ja takana selkärangassa lannenikamiin – osittain samalle alueelle kuin lonkankoukistajat. Pitkittyneessä stressissä ihmisen hengitys muuttuu monesti pinnalliseksi haukkomiseksi ja pallea saattaa olla jossain määrin koko ajan supistuneena. TRE®-harjoitus saa aikaan lihasten, myös lonkan koukistajien ja pallean syväjännitysten laukeamista.

Sotken vielä mukaan Stephen Porgesin polyvagaalisen teorian, sillä se liittyy kiertäjähermon toimintaan. Kiertäjähermo eli kymmenes aivohermo (n. vagus) kulkee aivoista lähellä selkärankaa pallean läpi ja hermottaa useita sisäelimiä. Polyvagaaliteorian mukaan hermoston toiminta jakautuu kolmeen osaan – turva, uhka ja kuolemanvaara. Lepotilassa pääosassa on parasympaattisen hermosto ja kiertäjähermon vatsanpuoleinen haara. Sen ohjatessa hermoston säätelyä ihminen pystyy keskittymään sosiaaliseen kanssakäymiseen, leikkiin, lepoon ja lisääntymiseen.

Porges SW, The Polyvagal Perspective (2007), mukaillen

Sympaattinen hermosto huolehtii taistele- tai pakene-reaktiosta vaaran uhatessa. Se saa ihmisen toimimaan. Jos ihminen (tai muu nisäkäs) kohtaa hengenvaarallisen tilanteen, josta ei ole poispääsyä, vallan ottaa jälleen parasympaattinen hermosto ja kiertäjähermon selänpuoleinen haara. Se koettaa suojella uhan alla olijaa kytkemällä päälle valekuoleman kaltaisen tilan. Polyvagaaliteorian avulla on myös selitettävissä, miten persoonallisuuden dissosiatiivisten osien aktivoituminen on lähtöisin autonomisen hermoston eri osien toiminnasta. Kiertäjähermon vatsanpuoleinen haara on aktivoituneena, kun ANP vastaa henkilön toiminnasta. EP-osiin liittyy sen sijaan sympaattisen hermoston ja kiertäjähermon selänpuoleisen haaran toiminnat.

Traumatisoituneen hermosto ei toimi asianmukaisella tavalla. Se voi olla jatkuvassa hälytystilassa (ylivireys), välillä kytkeä päälle valekuoleman (alivireyden) tai ehkä molemmat tapahtuvat yhtä aikaa. Sosiaalisesta sitoutumisesta vastaava hermoston osa ei toimi kunnolla hermoston tulkitessa jatkuvaa vaaraa sekä ulkomaailmasta, että kehon aistimuksista, eikä traumatisoitunut pysy optimaalisella toiminnan alueella eli sietoikkunassa, kuten turvallisessa arjessa kuuluisi.

TRE®:ssä pyritään laukaisemaan erityisesti lonkankoukistajalihasten syväjännitystä ja TRE®-harjoittelu aktivoi parasympaattisen hermoston kiertäjähermon vatsanpuoleisen haaran toimintaa. Sitä mukaa rentoutuu myös muu keho ja aivot saavat viestin turvallisemmista olosuhteista, joka mahdollistaa rennomman olon ja mielen. Tavallinen venyttely ei tahdo lievittää traumatisoituneen syvää lihasjännitystä, johon TRE® pystyy.

Kuva: JR KorpaUnsplash

3. OMAKOHTAISET KOKEMUKSET

Tuntemuksiani TRE®-menetelmästä

Tästä eteenpäin kirjoitus on omakohtaista kokemustani TRE®-menetelmästä. Varoitan, että joillekin tämän voi olla triggeröivä, joten lue teksti omaa vointiasi kuulostellen. Teksti ei kuitenkaan sisällä traumakuvauksia.

Oma traumaoireiluni on ollut pitkään somatoformista eli kehollista. Ongelmani olivat pitkään rajut jähmettymis-vapina-kouristus-halvauskohtausten yhdistelmät. Psykofyysinen fysioterapia ei ole sopinut minulle, sillä rentoutumisharjoitukset ja kehon tarkkailu ovat olleet hyvin haastavia ja laukaisivat usein kouristuskohtauksen. Turvallisissa olosuhteissa oireilu rauhoittui hetkittäin, muttei poistunut elämästäni kokonaan. Aikanaan sain käteeni Trauma ja Keho – sensomotorinen psykoterapia -kirjan ja tajusin, että käyn kohtauksissa läpi aikaisemmassa tekstissä kuvaamani seepran taistele – pakene – valekuolema – palautuminen -reaktion.

 Vähitellen aloin erottaa, että vapinalla/kouristelullani on eroa; kohtauksen alkuvaiheessa se oli hienojakoista ja nopeaa ”pelkovapinaa” ja kohtauksen loppupuolella suurempiliikkeistä purkavaa ”palauttavaa vapinaa”. Ne tuntuvatkin kehossa erilaisilta; palauttava vapina tuntuu oikeastikin hyvältä, kun pelkovapinassa vallitsee jännittyneisyys ja pelko. Ulospäin kohtaukseni näyttivät epilepsian kouristuskohtauksilta, sillä erolla, etten ole menettänyt niiden yhteydessä tajuntaani ja olen pystynyt hahmottamaan mitä ympärilläni tapahtuu.

 Aloitin TRE® harjoittelun viisi vuotta sitten. Psyykkinen vointini oli parempi kuin aikoihin, mutta psykofyysinen fysioterapia ei edelleenkään sopinut. Minulla on sekamuotoinen dissosiaatiohäiriö, eikä minulla tämän tietämyksen mukaan ole täysin eriytyneitä DID-tasoisia osia, vaikka tiettyjen osien (olisiko sopivampi termi alter?) pinnalle noustessa pystyn lähinnä tarkkailemaan tilannetta ja rauhoittelemaan itseäni mielessäni. Osista minulla ei juuri ollut tietoa ko. ajankohtana vaan tietoisuus niistä on tullut myöhemmin vuosien varrella ja osaksi TRE®:n ansiosta. Minulla oli onni, että terapeuttini oli tutustunut menetelmään ja sain aloittaa harjoittelun hänen kanssaan yksilöohjauksessa.

Alussa terapiaani tiivistettiin niin, että tavallisen kertaviikkoisen tapaamisen sijaan tapasimme kahdesti viikossa. Ensimmäisellä kerralla oli TRE®-harjoitus ja toisella sen kerran purku. Koin yhdistelmän hyväksi ja riittävän tiiviiksi. Jatkoin harjoittelua muistaakseni heti alusta saakka kotona tapaamisten välissä. Keho tuntui hakevan tärinää ja välillä saatoin täristä muutaman minuutin useita kertoja päivässä.

TRE®-harjoitus on jokaisella omanlaisensa, eikä sitä kannata vertailla kenenkään kanssa. Joku tärisee vähän, joku paljon, joku itkee, toinen huutaa ja kolmas nauraa. Yksi pysyy paikallaan vähän täristen, toinen hyppii paikallaan koko harjoittelun ajan. Joku etenee elämäänsä voimakkaiden mielikuvien avulla aina kohdusta syntymän kautta nykyhetkeen, toinen alkaa käydä elämäänsä läpi takaperin, kolmas työstää arjen haastekohtia jne. Pääasiassa juuri mikään, mitä TRE®-harjoituksen aikana tapahtuu tai on tapahtumatta, ei ole oikein tai väärin. Jokaisen keho tietää, mikä on sille siinä hetkessä sopivaa. Tämä saattaa kuulostaa kontrolloimattomalta, muttei se lopulta ole sitä, kunhan pääsee kokemaan tilanteen paikan päällä. Kaikki reaktiotavat ovat yhtä oikein.

 TRE®-harjoittelun alkuvaihe tuottaa monille pääasiassa mielihyvää ja rentoutta ja asioiden työstäminen alkaa myöhemmin. Minulla lähtivät työstymään nopeasti elämäni hankalat kokemukset nykyhetkestä taaksepäin. Taisi olla toinen harjoittelukerta, kun pakenin TRE®:n aikana henkeni kaupalla jotain pelottavaa. Mutta samaan aikaan se ei ollutkaan pelottavaa! TRE®:n viehätys ja apu on ollut siinä, että vaikka tietoisuuteen nousee vanhoja tapahtumia ja tunteita, ne eivät ole olleet yhtä voimakkaita kuin tapahtumahetkellä ja asioita on pystynyt tarkastelemaan samaan aikaan ulkopuolelta, samalla kuitenkin kokien ja sanoittaen tapahtumaa itselleen ja ohjaajalle.

 Ohjaaja saattoi tarvittaessa muistuttaa, että pidä silmiä auki ja hengitä. Ohjaaja tarjosi turvaa, kosketusta ja lohdutusta, jota ei ole tapahtuman alkuperäisellä hetkellä ollut saatavilla. Nuo hetket ovat olleet äärettömän korjaavia. Olen viimein saanut reagoida, kuten impulssit ovat ajaneet tekemään. Asiat ovat olleet liian pelottavia tietoisesti tehden psykoterapiassa tai psykofyysisessä fysioterapiassa. TRE® on antanut minulle mahdollisuuden tiettyyn kontrolloimattomuuteen ja se on vapauttanut paljon. Itsesäätely mahdollistaa sen, että pystyn katkaisemaan tilanteen, jos tuntuu, että se käy ylivoimaiseksi.

Kuva: JR KorpaUnsplash

Aloitin TRE®-ryhmässä harjoittelun muutamaa kuukautta myöhemmin. Ryhmä kokoontui kerran kuukaudessa aina puolen vuoden ajan. Olin harjoittanut TRE®:tä nuo kuukaudet yksin, useamman kerran viikossa ja joskus jopa useamman kerran päivässä. Teimme TRE®:tä myös joitakin kertoja terapiassa. Ryhmään osallistuminen toi TRE®-harjoitteluun ihan uuden ulottuvuuden. Ryhmässä tilanne on tietyllä tapaa paljon intensiivisempi ja ryhmän avulla olen päässyt omassa prosessissani paljon eteenpäin, vaikka koin ryhmään osallistumisen alussa hieman hankalaksi siitäkin huolimatta, että terapeuttini oli mukana ohjaamassa. Minun oli vaikea luottaa siihen, että tulisin kuulluksi ja ymmärretyksi ja samalla reaktioni tulisivat hyväksytyiksi ja saisin tarpeen tullen tukea tilanteeseen. Häpesin itseäni ja historiaani.

Nyt olen ollut useammassa ryhmässä vuosien varrella. Ryhmässä olen huomannut, miten paljon ihmiset vaikuttavat toisiinsa. Minulla yksi ohjaaja sai minut hakemaan turvaa, toinen löysi herkkyytensä ansiosta paljon eri dissosiatiivisia puolia ja kolmas sai minulta hyökkäysreaktiot aikaiseksi. Eri ohjaajien yhdistelmissä reagoin eri tavoin ja ryhmäläisten vaihtuessa ryhmien sisäinen kemia vaihteli paljonkin. Joku ryhmään osallistuva triggeröi käyttäytymisellään omassa TRE®-prosessissaan ja joku toinen taas sai aikaan sen, että minäkin rohkaistuin näyttämään tunteitani ja reagoimaan.

Suljetussa ryhmässä tunnelma tiivistyy loppua kohti, kun ihmiset alkavat luottaa toisiinsa ja siellä voidaan jakaa kipeitäkin asioita. Pikkuhiljaa rohkaistuin jakamaan enemmän asioita ryhmäläisille ja sitä mukaa minulle tapahtuneet asiat saivat todistajia, koin tulevani nähdyksi ja kuulluksi sekä hyväksytyksi menneisyyteni kanssa. Vaikken jakanut asioitani kovinkaan tarkasti siinä pelossa, että ne triggeröisivät muita, koin ryhmän lopussa olevan purkutilanteen tärkeänä, sillä tavalla ryhmässä mennään yhdessä eteenpäin ja toinen voi oivaltaa jotain uutta omasta prosessistaan toisen avulla. Kenenkään ei ole kuitenkaan pakko puhua vaan asioita voi jakaa jälkikäteen ohjaajan tai oman terapeutin kanssa.

TRE®:n aikana minulle siis tulee voimakkaasti tunne, mitä keho nyt tarvitsisi ja mitä se haluaisi tehdä. Sitä kokeillaan monesti ensimmäisenä. Harjoittelun aikana olen usein tietoinen siitä, mihin tilanteeseen sen hetkinen reaktioni liittyy, mutta välillä on vain tarve tai tunne, jota en osaa yhdistää mihinkään. Niin oli tuon alussa kirjoittamani pakenemisen kanssa. Yhdistän ne usein myöhemmin voimakkailla mielikuvilla johonkin tilanteeseen ryhmän jälkeen, usein vuorokauden tai kahden päästä. Jotkut asiat vaativat pidempää työstämistä. Esimerkiksi käsien tuntemuksia olen työstänyt ensimmäisestä TRE-ryhmästä lähtien ja seuraavat kolme vuotta niiden tuntemukset tuntuivat pysyvän miltei muuttumattomina. Tiedän, etteivät kaikki yhdistä reaktioitaan harjoituksen aikana mihinkään vaan he esimerkiksi näkevät unia seuraavina öinä ryhmän jälkeen.

 

Kuva: JR KorpaUnsplash

Minulla on ollut taipumus ja tarve reagoida ja viedä kehon reaktioita loppuun voimalla. Monesti tilanteen on saanut eteenpäin ohjaajan miltei vastakkainen reaktiotapa. Jos minulla on ollut esimerkiksi tarve vetää käsiä itseäni kohti tai rimpuilla niitä irti ohjaajan otteesta, onkin ratkaisu ennemmin ollut se, että ohjaaja on vain läsnä ja silittää tai hieroo. Myös ohjaajan sanoittaminen, että hänestä tuntuu, että ”tässä on jotain välissä” (eli joku dissosiatiivinen puoli on esteenä) ja ohjaajan intuition pohjalta eteneminen on auttanut eteenpäin. Minulla on ollut onni, että kaikki ohjaajat ovat ammattinsa puolesta psykiatrisessa hoitotyössä ja ovat ymmärtäneet dissosiaation mekanismina.

Olen kirjoittanut, että TRE®-ryhmässä olen tullut tietoiseksi omista dissosiatiivisista puolista. Mitä se on tarkoittanut käytännössä? Muistan esimerkiksi sen, miten käsivarsiini ilmestyi jälleen kuopat, jotka olivat ilmestyneet niihin useammalla kerralla aikaisemmin. Ohjaaja ja minä itse olin yrittänyt venyttää kohdassa olevaa lihaskalvoa, oli yritetty pitää käsistä kiinni, olin yrittänyt rimpuilla irti ohjaajan otteesta ja vaikka mitä muuta. Tällä kertaa ohjaaja istui viereeni ja alkoi miettiä mitähän se joku nyt tarvitsisi. Olimme jossain määrin puhuneet siitä, että työstän huonoja osastokokemuksia käsieni kanssa; näin painajaisia kuinka halusin vain jonkun menevän pois. Ohjaaja mietti, tarvitsisiko joku minussa lohdutusta. Hän otti kiinni kädestäni ja alkoi silittää kuopalle painunutta kohtaa.

Ei mennyt aikaakaan, kun kyyneleet alkoivat virrata. Olin itsekin ihmeissäni, miten lamaantunut, lannistunut ja luovuttanut olo minulle tuli. Näin itseni makaamassa sängyllä. Siinä hetkessä konkretisoitui, millaisia tunteita ja tunnelmia olen joutunut käymään läpi ja miten luovuttanut olen ollut. En muistanut niitä aikaisemmin tuossa mittakaavassa tai ne eivät olleet tuntuneet omalta. Hetkittäin tuo tunne nousee edelleen itsestäni irrallisena ja nyt kun ymmärrän mistä on kyse, osaan vastata sen tarpeisiin paremmin. Kohdallani puolien havaitseminen on ollut siis havaintoja ja mielikuvia tunteista ja tilanteista, joita olen kokenut, mutta siihen saakka ne ovat olleet itsestä irrallisia tai poissa mielestä ja muistista. TRE®:ssä ne ovat omakohtaistuneet, ne on ollut helpompi ymmärtää ja hyväksyä osaksi omaa elämäntarinaa.

Kuva: JR KorpaUnsplash

Kun aloittaa TRE-harjoittelun, perusasioiden kannattaa olla kunnossa ja arjen sujua. Toivottavasti sinulla on terapia- tai hoitosuhde, jossa sinulla on mahdollisuus purkaa TRE®:n pinnalle nostamia asioita. TRE® on tuonut elämääni todella paljon hyvää, mutta se on aiheuttanut myös erilaisia sivuvaikutuksia. Alussa vatsan alueelle keräsi paljon nestettä ja ilmaa, se oli kosketusarka ja turvoksissa. Ruokahaluni on hävinnyt aika-ajoin kokonaan tai minulle on tullut kummallisia mielitekoja eri ruoka-aineita kohtaan. Ryhmä sai aikaan sen, että taistelin kaksi vuotta unissani ja käsiäni särki kovasti yöaikaan. Usein ryhmänjälkeinen aika ja ehkä seuraava päivä tekee mieli varata itselle ja levolle. Välillä ryhmän jälkeen on ylenpalttinen väsymys.

Usein minulle tulee enemmän takaumia tai mielikuvia pitkän TRE®-harjoituksen jälkeen. Katson ne hyväksi, jos tilanne etenee, eikä jää junnaamaan paikalleen. Usein tuolloin tapahtuu enemmän oivalluksia omasta itsestä ja menneisyydestä. Minulle ei enää saa tulla kylmä, sillä palelun aiheuttama lihasvärinä saa helposti aikaan TRE®:n kaltaisen lihastärinän ja saa liikkeelle TRE®-prosessin. En siis luovu piposta ja lapasista kovinkaan helposti. Jos elämässäni on ollut kuormittavia asioita tai TRE® on tahtonut nostaa pinnalle liian kipeitä tunteita, olen pitänyt itsenäisessä harjoittelussa taukoa ja tehnyt TRE®:tä vain ohjaajan kanssa.

 

Uskoisin, että TRE®:n ansiosta minulle on tullut lempeyttä ja ymmärrystä itseäni kohtaan. Miellän saaneeni vahvuutta ja rohkeutta olla olemassa ja olla minä. Lisäksi minulle on tullut rohkeutta ottaa oma tilani ja pitää puoliani. Jähmettymis-, halvaus- ja kouristuskohtauksia ei oikeastaan enää tule.

 

Tärisen helpommin kuin ennen TRE®:n aloittamista, mutta nyt siinä on hallitsemattomuuden sijasta hallintaa mukana. Toki vointini paranemiseen ovat voineet vaikuttaa muutkin tekijät. Kaikille ei tule niin paljoa negatiivisia sivuvaikutuksia kuin itselleni. Siinäkin jokainen on yksilö. Kaikesta huolimatta koen, että TRE® antaa enemmän kuin ottaa ja siksi sen harjoittamista onkin halunnut jatkaa. 
Rohkaisen lämpimästi kokeilemaan! Lopuksi haluan kiittää Päivi Maarasta tekstin oikoluvusta ja kommenteista.

Teksti: “Varpu”
Oikoluku: Päivi Maaranen
Julkaistu: Trauma ja dissosiaatio – yhteisön artikkelit, 21.7.2019
https://dissociation.fi/tren-kaytto-dissosiatiivisen-hairion-integraation-tukena/

Artikkelin lähteet: 

Leikola A., Mäkelä J., Punkanen M., 2016, Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma, Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim; 132(1):55-61 https://www.duodecimlehti.fi/duo12910        

Odgen, Pat ym.; 2009 Trauma ja keho – Sensomotorinen psykoterapia, Traumaterapiakeskus

Porges, SW, 2007, The Polyvagal Perspective, Biological Psychology,74:116-143

Talvinen H., 2017, TRE-menetelmän vaikutukset stressin purkamiseen – Pilottitutkimus Kuopion psykiatrian keskuksen ja Julkulan sairaalan psykiatrista työtä tekeville työntekijöille, Opinnäytetyö, AMK, Savonia Ammattikorkeakoulu, Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala, Hoitotyön koulutusohjelma, https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/126791/Talvinen_Henna.pdf?sequence=1 

http://www.trefinland.fi/