Minulla on ollut suuri kunnia osallistua muutamaan hyvin turvalliseen vertaistapaamiseen. Olen viettänyt liian kauan aikaa omien pelkojeni vallassa, estäen itseltäni turvallisen vertaisuuden mahdollisuuden, eristäytyen työni ulkopuolella, tehden niin paljon töitä, että kipu ja tarve toisen ihmisen kohtaamiseen poistuisi. Peläten. Ihminen on kuitenkin laumaeläin ja tarvitsee lähelleen toisia ihmisiä, oman laumansa, johon voi liittyä ja jossa saa olla olemassa ilman pelkoa.

Minulle toinen ihminen on ollut suurin peto maailmassa. Se, joka minua on eniten satuttanut. Näistä lähtökohdista ajatellen, pelkoni on ollut ymmärrettävää. Askeleiden ottaminen kohti toista ihmistä on ollut hyvin vaikeaa. Ihmispelkoa voi kuvailla esimerkiksi niin, että joutuu lähes murtautumaan ulos kodistaan. Mieleni tulkitsee toisen ihmisen liian helposti vaaralliseksi, silloinkin, kun siihen ei ole aihetta. 

Menneisyydestä kumpuavista tiedostamattomista kokemuksista seuraa helposti taistelu- pako- lamaantumis- reaktio. Mieli elää edelleen tilannetta, jossa vaurio tapahtui. Ehkä äärimmäisenä reaktiona ihminen saattaa vaihtaa kokonaan toiseen osaan, jossa päivittäisessä elämässä oleva osa ei ole enää läsnä. Kehon on vallannut osa, joka elää traumaansa uudelleen nykyhetkessä menneisyyden kauhut mielessään ymmärtämättä, että nykyhetkessä ei tapahdu enää mitään pahaa. Sellainen vahingoittaa ihmissuhteita suuresti. Siitä on kuitenkin mahdollista toipua. 

Vaurioitumiseni on tapahtunut ihmissuhteissa ja toipumiseen tarvitsen toista ihmistä, joka on turvallinen. Terapeutillani on ollut minulle suuri merkitys sen havaitsemisessa, etteivät kaikki ihmiset ole vaarallisia ja että ihmisistä sekä laumoista voikin löytyä suurta turvaa tuovia voimavaroja. Vertaisteni seurassa minun ei tarvinnut pelätä ja pystyin riisumaan päältäni häpeän raskaan viitan. Sain olla sellainen kuin olin. Sellaisissa kohtaamisissa tapahtuu parantumista niistä vaurioista, jotka ovat syntyneet turvattomissa ihmissuhteissa.

Silloin, jos lapsuuden trauma toistuu aikuisuudessa, pelkoa on entistä vaikeampi voittaa. Haavasta tulee suuri ja kipeä. Paluu ihmisten pariin on kuitenkin mahdollinen. Turvallinen vertaisuus on hyvä polku tähän. 

Olen saanut kokea näissä muutamissa vertaistapaamisissa niin suurta yhteyttä toisiin ihmiseen, että luottamukseni ihmisyyteen ja ihmisiin on suurelta osin palannut. Minun ei tarvinnut esittää ketään sellaista, kuka en ole. Ei ollut tarvetta vetää naamiota turvaksi päälleen. Silloin pystyy myös itse olemaan turvallinen toiselle ihmiselle. 

On suuri onni katsoa vertaistaan ja nähdä ilo hänen silmissään. Ihan vain siitä syystä, että olemme yhdessä ja jaamme tämän hetken ja kokemuksen. Turvallisuuden kokemus tuntuu itsessäni suurelta levollisuudelta, johon haluaa jäädä ja kantaa sydämessään. Vertaisuus, jossa ihmiset ovat tasa-arvoisia ja hyväksyttyjä on voimaannuttava kokemus. Ihmisyys, jossa toinen ihminen kohdataan empaattisesti ja välittävästi, antaa osallistujien minuudelle mahdollisuuden kasvaa. Se kasvaa yhdessä eikä kokemus pienennä kenenkään minuutta. 

Ehdollistuneet, menneisyyden kokemuksista saapuvat reaktiot vähenevät mielen oppiessa hitaasti, mutta varmasti, ettei enää tarvitse pelätä. Tähän tarvitaan toistuvia kokemuksia turvallisuudesta. Turvallisuuden kokemuksista käsin pystyn tarkastelemaan nykyisyyttäni toisella tavalla. Minun minuuteni on hajonnut osiin, mutta jokainen osa yhdessä muodostaa minun kokonaisuuteni. Jokaisella osallani, niiden kokemuksilla, ajatuksilla, tunteilla ja toimintatavoilla on jokin merkitys. Minä muodostun kaikista niistä palasista. 

Tullakseni eheäksi, minun on pysähdyttävä kuuntelemaan muiden osieni viestejä. Niiden kertomalla on tärkeä merkitys. Myös niillä riitasointuja ja pelkoa aiheuttavilla. Nehän ovat ottaneet kantaakseen sellaiset menneisyyden kauhistuttavat kokemukset, joita minä en ole pystynyt kokemaan. Kun ymmärrän, millaista taakkaa ne kantavat, voin suhtautua niihin lempeästi. Antaa niille sen välittämisen ja rakkauden, mitä ne eivät ole tuskaisessa maailmassaan aiemmin kokeneet.

Olen ollut hämmästynyt siitä, millaisia seurauksia sisäisellä empatialla ja välittämisellä on ollut. Silloin, kun jokin osa on ottanut täyden hallinnan, pystynkin olemaan taustalla. Ennen en pystynyt. Voin vaikuttaa toiseen osaan puhumalla sille tavalla, jollaista se ei ole aiemmin kokenut. Puhuen sille lempeästi ja hellästi. Joidenkin osien kanssa se on ollut vaikeinta, mitä olen koskaan tehnyt.

Turvallisessa vertaistapaamisessa minulle tapahtui muutakin. Ajatukseni alkoivat kulkea paremmin, pelko poistui. Olin hyväksytty joukossa, jossa ymmärsimme toistemme haavoittuvuuden, pystyimme kunnioittamaan sitä. Minä pystyin kunnioittamaan sitä. Ei ollut tarvetta puolustautua.

Sain olla olemassa juuri sellaisena, kuin sillä hetkellä olin. Tunsin valtavaa iloa ja onnea, että sain kohdata nämä ihmiset. Sain takaisin myös luovuuteni. Se on ollut kauan aikaa poissa. Turvallisuuden seurauksena ajatukset alkoivat virrata esteittä.

Ilo kohtaamisista on vieläkin sydämessä. Riitaisat soinnut sielussani ovat vähentyneet. Turvallisen vertaistapaamisen jälkeisenä päivänä pystyin käsittämään joitakin menneisyyteni asioita minulle kuuluviksi ja sen myötä ymmärtämään reagointini nykyisyydessä menneisyydestä kumpuaviin kokemuksiin. 

Asioiden ymmärtäminen ja yhdistäminen tarkoittaa sitä, ettei ole tarvetta reagoida nykyisyydessä enää menneisyyden kauhujen mukaisesti. Aivan kuin jotkut toisistaan eksyksissä olleet palaset minussa olisivat löytäneet toisensa. Saatan unohtaa tapahtumat, ihmiset ja kasvot, mutta se mikä säilyy, on tunnemuisto turvallisuudesta. Turvallisuuden tunne tuo mukanaan rauhallisuuden ja luottamuksen. Ilon olemassaolosta. 

Satu Martikainen on traumaselviytyjä ja äiti. Entinen suljetun osaston ongelmatapaus, joka oikeanlaisen hoidon myötä palasi takaisin työelämään. Työnsä lisäksi hän opiskelee ja valmistuu 2019 ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi.

Sadun kokemukset vertaistuesta ovat syntyneet trauma- ja dissosiaatioyhteisömme vertaistapaamisissa.