Loading...

Maailmantrauma

Seurailen uutisia surullisena ja ahdistuneena. Iltaisin en uutissivustoja auki klikkaa, sillä tarvitsen nälkäisistä lapsista ja pommituksista ahdistumattomat yöuneni ja maailma saa pyöriä ilman minuakin. Kun suurvaltoja johtavat Trumpin ja Putinin kaltaiset riemuidiootit, mielessä käy useinkin,

14/06/2017|ajankohtaista, blogi, marika, mielipide|0 Comments

Ketä varten hoitojärjestelmä on?

Hoitojärjestelmät ovat jatkuvasti kehittämiskohteina ja monet uudistukset ovat olleetkin onnistuneita. Toisaalta hoitojärjestelmä on kasvoton ja siitä on helppo saada syntipukki kaikelle sille, mikä ei ole kovin onnistunutta. Hoitojärjestelmä on kuitenkin ihmisten rakentama ja sen sisällä

Me olemme muutoksen tekijöitä. Voimaheimo.

Kirjan Marika (Kaisa K.) ja Anssi Leikola pitivät yhdessä koulutuspäivän lauantaina 8.4. Yleisönä oli satakunta psykoterapeuttia, osa heistä traumaterapeutteja, koulutuksen järjestäjänä psykoterapiakeskus Vastaamo ja paikkana Vanha ylioppilastalo Helsingissä. Kaisan rooli oli esiintyä kokemusasiantuntijana, joka tietää

Olen päässyt mieleni kaivon pohjalle

Olen päässyt mieleni kaivon pohjalle. Siellä oli kamalan pimeää. Siellä istui yksin pieni ja pelokas lapsi. Otin hänet syliini ja halasin. Halasin tiukasti ja lempeästi, samalla kuitenkin kirosin julmaa maailmaa. Itkin. Kirjoitan löytämästäni vertauskuvilla. Kaikkea

Henkistä väkivaltaa

Kaisa Klapurin silminnäkijä- ja kokemuskertomukset Ylen Perjantai ajankohtaisohjelmassa olivat pysäyttäviä. Jos et ole kyseistä ohjelmaa vielä seurannut niin aloita se nyt ja katso ensimmäiseksi vaikka tämä jakso. Yksi Perjantain aikaisemmista jaksoista käsitteli mm. dissosiaatiota. Suosittelen

Pakoon!

Parille kirjamme kirjoittajasta ensi vuosi tuo mukanaan muutoksia. Seija viettää jo nyt työpäivänsä etelän lämmössä, ja minä hain töihin Ruotsiin, minne muutan vuoden alussa. Jatkamme siis kirjaprojektin ja dissosiaatioyhteisömme eteen työskentelyä etänä, mihin Internet onneksi

03/01/2017|Yleinen|1 Comment

KIPSISSÄ

Vielä kuluvan vuoden alussa en tiennyt mitään dissosiaatiosta. Kävin aivan normaalisti töissä, hoidin asiat, ystävyyssuhteeni, suhteet perheeseeni, parisuhteen, harrastin, huolehdin itsestäni jne. elin ns. normaalia elämää. Vuodenvaihteessa tapahtuneiden kuormittavien asioiden seurauksena nukkumiseni alkoi säröillä. Olen aina ollut

Syyrian Sota. Minun sotani. 

Olen miettinyt vuosia, miten tulisin tämän asian kanssa esille. Tai miksi. Mitä merkitystä tarinallani olisi muille ja mitä siitä seuraisi. Tekisinkö sen puhtaasti itsekkäistä syistä vai onko suurin motiivini muiden auttaminen? Onko syvin tarpeeni ulostulossani

Trauma on kehossa syvällä, mutta niin on muutosvoimakin meissä…

Minulle trauma on ollut aina kehossa. Se on tullut läpi mm lukuisina kipuina, kouristuksina, tunnottomuuksina, turvotuksina, puolihalvaantumisina, paineina, syväväsymisenä ja tajunnanmenettämisinä. Se on ollut läsnä arjessa niin kauan kuin muistan. Se on ollut siinä muistuttamassa

Mieluiten olisin ihan tavallinen

Viimeinen vuosi on ollut minulle hurjaa ylämäkeä. Olen opetellut pitämään päivärytmiä, syömään säännöllisesti, käymään terapioissa ja pitämään muutenkin huolta itsestäni. Samalla olen ollut kirjoittamassa kirjaa, suunnitellut ammatillista kuntoutumista, opetellut kävelemään ja saanut takaisin itsenäisyyttäni. Tiesin,

Paranen ja voin hyvin! Tiedän sen, koska tunnen niin.

Fiilistelen usein tilanteita, mitkä on tuntuneet mukavilta elämässäni (kyllä niitäkin on ollut!). Buustaan arkeani, toiveitani ja tulevaisuuden suunnitelmiani näillä ihanilla tunteilla. Juuri näin haluan tuntea jatkossakin. Paranen ja voin hyvin! Tiedän sen, koska tunnen niin.

Yhteistyöllä kaikki sujuu

Kirjoitan tätä ensimmäistä postaustani Helsinki Pride viikon humussa. Koko kaupunki tuntuu olevan karnevaalihenkeä täynnä ja tänään oli marssi. Leikittelen mielessäni ajatuksella, että voisikohan jo kymmenen vuoden päästä olla mielenterveysmarssi, missä kuljettaisiin ylpeänä ja yhteishenkeä juhlien? Siitä

02/07/2016|ajankohtaista, blogi, projektit, seija, yhteistyö, Yleinen|8 Comments

Ei eutanasiaa – ihmetarinoita selviytymisestä syntyy joka päivä

Kuukausi sitten uutisoitiin noin 20-vuotiaasta naisesta, jolle oli Hollannissa myönnetty eutanasia. Nainen oli joutunut lapsuudessaan ja nuoruudessaan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ja kärsi monenlaisista psyykkisistä oireista. Päätös eutanasian myöntämisestä oli karmiva ja hätiköity. Tekee mieli kiistää

Autonominen hermosto ja turvallisuus

Autonomisen hermoston toiminta on uuden näkemyksen valossa vahvasti kytköksissä myös mielenterveyteen. Hoidan työssäni yksinomaan lapsuudessaan vakavasti traumatisoituneita ihmisiä. Käsittelen tässä artikkelissani turvallisuuden kokemusten ratkaisevaa merkitystä autonomisen hermoston kypsymiselle ja psyykkiselle terveydelle. JOS AJATELLAAN optimaalista lapsuutta, jossa

Dissosiaatio on normaalia

Luin jokin aika sitten lehdestä artikkelin suomalaisesta opettajasta, joka pelasti oppilaansa kouluampujalta seisomalla päättäväisesti haulikonpiipun edessä. Vaikka ase ei lauennut, opettaja asetti itsensä hengenvaaraan. Jutussa hän mainitsee, ettei itse muista kauheasta tapahtumasta oikeastaan mitään, vaan

Parantunut hoidosta huolimatta

Turun Kupittaan psykiatrian osastoilla tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset ovat järkyttäneet monia, ja lehdistössä onkin kirjoitettu surullisista tapahtumista kohtuullisissa määrin. Potilaiden pahoinpitelystä ja kaltoinkohtelusta ovat kirjoittaneet esimerkiksi Turun sanomat ja Iltalehti. Vaikka kyse oli vakavista rikoksista ja hoidon

Kipu ja dissosiaatio

Dissosiaatio-oireisiin kuuluu usein kivuntunnon puutteellisuus tai selittämättömät krooniset kivut, joista molemmista itselläni on kokemusta. Oma historiani kroonisen kivun kanssa alkoi vuonna 2012, kun hyppäsin neljännen kerroksen parveekkeelta saaden laajat murtumat lannerankaan, lantioon ja jalkoihin.

Tervetuloa kyytiin Viisi naista, sata elämää -kirjan kirjoittajien yhteiseen blogimatkaan!

Tervetuloa mukaan Viisi naista, sata elämää -kirjan kirjoittajien yhteiselle blogimatkalle! Blogissa kirjoittajat ottavat kantaa kirjan ympärillä liittyvään keskusteluun, kertovat kirjan kirjoittamisesta ja tuovat esille omaa näkemystään dissosiaatiohäiriöön liittyviin aiheisiin. Jokainen blogin kirjoittaja kertoo omaa tarinaansa

05/05/2016|dissosiaatiohäiriö, Yleinen|2 Comments